1. Sitte neljäntoistakymmenen vuoden perästä menin minä taas
Barnabaan kanssa ylös Jerusalemiin ja otin Tituksen kanssani,
2. Ja minä menin ylös ilmoituksen jälkeen ja asetin heidän eteensä sen evankeliumin,
jota minä pakanain seassa julistan: mutta erinomaisesti niiden eteen, jotka
jonakin pidetään, etten minä hukkaan juoksisi elikkä olisi jo juossut.
3. Mutta ei Titustakaan, joka minun kanssani oli, vaadittu itsiänsä ympärileikkauttamaan,
vaikka hän Grekiläinen oli.
4. Sillä kuin muutamat väärät veljet tunkeutuivat sisälle, ja jo olivat tulleet
sisälle koettelemaan meidän vapauttamme, joka meillä Kristuksessa Jesuksessa
on, että he meitä orjuuteen vaatisivat;
5. Emmepä me tosin niille hetkeksikään myöntyneet kuuliaisuuteen, että evankeliumin
totuus teidän tykönänne pysyväinen olis.
6. Mutta niihin, jotka jonakin pidetään, minkäkaltaiset he muinen olivat, ei
minun mitään tule: ei Jumala katso ihmisen muotoa; sillä ne, jotka jonakin pidetään,
ei minulle mitään opettaneet.
7. Vaan sitä vastaan, kuin he näkivät, että minulle evankeliumi esinahan puoleen
uskottu oli, niinkuin Pietarille ympärileikkauksen puoleen;
8. (Sillä joka Pietarin kanssa oli voimallinen apostolin virassa ympärileikkauksen
seassa, se on minunkin kanssani pakanain seassa voimallinen ollut,)
9. Ja kuin he tunsivat sen armon, joka minulle annettu oli, niin Jakob ja Kephas
ja Johannes, jotka patsaina pidettiin, antoivat minulle ja Barnabaalle kättä
ja sopivat niin meidän kanssamme, että meidän pakanain seassa ja heidän ympärileikkauksen
seassa saarnaaman piti,
10. Ainoastaan että meidän piti vaivaisia muistaman, jota minä myös olen ahkeroinut
tehdä.
11. Mutta kuin Pietari Antiokiaan tuli, niin minä olin julkisesti häntä vastaan,
että kanne oli tullut hänen päällensä.
12. Sillä ennenkuin joku Jakobin tyköä tuli, söi hän pakanain kanssa; vaan kuin
ne tulivat, vältti hän, ja eroitti itsensä heistä, peljäten niitä, jotka ympärileikkauksesta
olivat,
13. Ja muutkin Juudalaiset viekastelivat hänen kanssansa, niin että Barnabaskin
vieteltiin heidän ulkokullaisuudellansa.
14. Mutta kuin minä sen näin, ettei he oikein vaeltaneet evankeliumin totuuden
jälkeen, sanoin minä Pietarille julkisesti kaikkein kuullen: jos sinä, joka
Juudalainen olet, pakanain tavalla elät ja et Juudalaisten, miksis vaadit pakanoita
Juudalaisten tavalla elämään?
15. Me jotka olemme Juudalaiset luonnon puolesta ja emme syntiset pakanoista:
16. Että me tiedämme, ettei ihminen lain töiden kautta vanhurskaaksi tule, vaan
uskon kautta Jesuksen Kristuksen päälle: niin me myös olemme uskoneet Jesuksen
Kristuksen päälle, että me vanhurskaaksi tulemme uskon kautta Kristuksen päälle,
ja emme lain töiden kautta, sentähden ettei yksikään liha tule lain töiden kautta
vanhurskaaksi.
17. Mutta jos me, koska me tahdomme Kristuksen kautta vanhurskaaksi tulla, löydetään
myös itse syntisiksi, onko siis Kristus synnin palvelia? Pois se!
18. Sillä jos minä sitä taas rakennan, jota minä särkenyt olen, niin minä teen
itseni ylitsekäyväksi.
19. Mutta minä olen lain kautta laista kuollut pois, että minä Jumalassa eläisin.
20. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Mutta minä elän, en silleen
minä, vaan Kristus elää minussa; sillä jota minä nyt elän lihassa, sen minä
elän Jumalan Pojan uskossa, joka on minua rakastanut ja antoi itsensä minun
edestäni.
21. En minä hylkää Jumalan armoa; sillä jos vanhurskaus tulee laista, niin on
Kristus hukkaan kuollut.