Jakob, Jumalan ja Herran Jesuksen Kristuksen palvelia, kahdelletoistakymmenelle
sukukunnalle, jotka hajalla ovat, toivottaa terveyttä!
2. Minun rakkaat veljeni, pitäkäät se sulana riemuna, kuin te moninaisiin kiusauksiin
lankeatte,
3. Tietäen, että teidän uskonne koettelemus vaikuttaa kärsivällisyyden.
4. Mutta olkoon kärsivällisyydellä täydellinen työ, että te täydelliset ja kokonaiset
olisitte ja ei missään puuttuvaiset.
5. Mutta jos joltain teistä viisautta puuttuis, hän anokaan sitä Jumalalta,
joka hänelle antaa yksinkertaisesti, ja ei soimaa, ja se hänelle annetaan.
6. Mutta anokaan uskossa epäilemättä; sillä joka epäilee, se on meren aallon
kaltainen, joka tuulelta ajetaan ja liikutetaan,
7. Älkään se ihminen luulko jotakin Herralta saavansa.
8. Epäileväinen mies horjuu kaikissa teissänsä.
9. Mutta veli, joka nöyrä on, kehukaan korotuksestansa;
10. Ja taas, joka rikas on, (se kehukaan) alentamisestansa; sillä niinkuin ruohon
kukoistus pitää hänen katooman pois.
11. Sillä aurinko nousi helteen kanssa ja kuivasi ruohon, ja sen kukkanen varisi,
ja hänen kauneutensa katosi; niin myös rikkaan pitää teissänsä lakastuman.
12. Autuas on se mies, joka kiusauksen kärsii; sillä koska hän koeteltu on,
niin hänen pitää elämän kruunun saaman, jonka Herra niille luvannut on, jotka
häntä rakastavat.
13. Älkään kenkään sanoko, kuin häntä kiusataan, että hän Jumalalta kiusataan;
sillä ei Jumala ole kiusaaja pahuuteen, ja ei hän ketään kiusaa,
14. Vaan jokainen kiusataan, kuin hän omalta himoltansa vietellään ja houkutellaan.
15. Sitte kuin himo on siittänyt, niin hän synnyttää synnin; mutta kuin synti
täytetty on, niin se synnyttää kuoleman.
16. Älkäät eksykö, minun rakkaat veljeni!
17. Kaikkinainen hyvä anto ja kaikkinainen täydellinen lahja tulee ylhäältä
valkeuden Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta eikä valkeuden ja pimeyden vaihetusta.
18. Hän on meidät synnyttänyt tahtonsa jälkeen totuuden sanalla, että me uutiset
hänen luontokappaleistansa olisimme.
19. Sentähden, minun rakkaat veljeni, olkoon jokainen ihminen nopia kuulemaan,
(mutta) hidas puhumaan, ja hidas vihaan;
20. Sillä miehen viha ei tee Jumalan edessä sitä, mikä oikein on.
21. Sentähden pankaat pois kaikkinainen saastaisuus ja kaikkinainen pahuus,
ja ottakaat sana siveydellä vastaan, joka teissä istutettu on ja voi teidän
sielunne autuaaksi saattaa.
22. Mutta olkaat myös sanantekiät ja ei ainoastaan kuuliat, pettäin teitänne.
23. Sillä jos joku on sanan kuulia ja ei tekiä, hän on sen miehen kaltainen,
joka ruumiillisen kasvonsa peilissä kurkistelee,
24. Ja sittekuin hän itsensä kurkistellut on, niin hän menee pois ja unohtaa
kohta, millinen hän oli.
25. Mutta joka katsoo vapauden täydelliseen lakiin ja pysyy, ja ei ole unohtava
kuulia, vaan tekiä, se tulee hänen teossansa autuaaksi.
26. Mutta jos joku teistä näkyy jumalinen olevan, ja ei suista kieltänsä, vaan
viettelee sydämensä, sen jumalanpalvelus on turha.
27. Se on Isälle ja Jumalalle puhdas ja saastatoin jumalanpalvelus: oppia orpoja
ja leskiä heidän murheessansa, ja itsensä saatatoinna maailmassa pitää.