1. Niin neuvon minä teitä, rakkaat veljet, Jumalan sydämellisen
laupiuden kautta, että te antaisitte teidän ruumiinne eläväksi, pyhäksi ja Jumalalle
otolliseksi uhriksi, joka on teidän toimellinen jumalanpalveluksenne.
2. Ja älkäät sovittako teitänne tämän maailman muodon jälkeen, vaan muuttakaat
teitänne teidän mielenne uudistuksen kautta, että te koettelisitte, mikä Jumalan
hyvä, otollinen ja täydellinen tahto olis.
3. Sillä minä sanon siitä armosta, joka minulle annettu on, jokaiselle, joka
teidän seassanne on, ettei yksikään itsestänsä enempää pitäisi kuin hänen tulee
pitää; vaan pitäkään kohtuullisesti itsestänsä sen jälkeen kuin Jumala on kullekin
uskon mitan jakanut.
4. Sillä niinkuin meillä on yhdessä ruumiissa monta jäsentä, mutta ei kaikilla
jäsenillä ole yhtäläinen työ,
5. Niin mekin olemme monta yksi ruumis Kristuksessa, mutta keskenämme olemme
me toinen toisemme jäsenet.
6. Ja meillä ovat moninaiset lahjat siitä armosta, kuin meille annettu on. Jos
jollakin on prophetia, niin olkoon uskon kanssa yhteinen.
7. Jos jollakin on joku virka, niin pitäkään virastansa vaarin. Jos joku opettaa,
niin ottakaan opetuksestansa vaarin.
8. Jos joku neuvoo, niin pitäkään neuvostansa vaarin. Jos joku antaa, niin antakaan
yksinkertaisuudessa. Jos joku hallitsee, niin pitäkään siitä murheen. Jos joku
armahtaa, niin tehkään sen ilolla,
9. Olkoon rakkaus vilpitöin. Vihatkaat pahaa ja riippukaat kiinni hyvässä.
10. Veljellinen rakkaus olkoon sydämellinen teidän keskenänne. Ennättäkään toinen
toisensa kunniaa tekemässä.
11. Älkäät olko hitaat töissänne. Olkaat palavat hengessä. Palvelkaat Herraa.
12. Olkaat toivossa iloiset, kärsivälliset murheessa. Olkaat alati rukouksissa.
13. Jakakaat omanne pyhäin tarpeeksi. Ottakaat mielellänne huoneesen.
14. Siunatkaat vainollisianne: siunatkaat ja älkäät sadatelko.
15. Iloitkaat iloisten kanssa, ja itkekäät itkeväisten kanssa.
16. Olkaat keskenänne yksimieliset. Älkäät itsestänne paljon pitäkö, vaan pitäkäät
teitänne nöyräin kaltaisena. Älkäät itsiänne ylen viisaina pitäkö.
17. Älkäät kellenkään pahaa pahalla kostako. Ahkeroitkaat sitä, mikä kunniallinen
on kaikkein ihmisten edessä.
18. Jos mahdollinen on, niin paljo kuin teissä on, niin pitäkäät rauha kaikkein
ihmisten kanssa.
19. Älkäät itse kostako, minun rakkaani, vaan antakaat (Jumalan) vihan siaa
saada. Sillä kirjoitettu on: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra.
20. Sentähden, jos vihollises isoo, niin syötä häntä, ja jos hän janoo, niin
juota häntä; sillä koskas tämän teet, niin sinä tuliset hiilet hänen päänsä
päälle kokoot.
21. Älä anna sinuas voitettaa pahalta, vaan voita sinä paha hyvällä.