Edellinen luku,
Hes
HESEKIEL
12
1. Ja minulle tuli tämä Herran sana:
2. "Ihmislapsi, sinä asut uppiniskaisen suvun keskellä, niiden, joilla
on silmät nähdä, mutta eivät näe, ja korvat kuulla, mutta eivät kuule;
sillä he ovat uppiniskainen suku.
3. Sinä, ihmislapsi, tee itsellesi matkavarusteet ja mene päiväiseen
aikaan heidän silmäinsä edessä pakkosiirtolaisuuteen; sinun on mentävä
pakkosiirtolaisuuteen omalta paikkakunnaltasi toiseen paikkakuntaan
heidän silmäinsä edessä. Ehkäpä he näkevät sen, sillä he ovat
uppiniskainen suku.
4. Ja vie ulos varusteesi, niinkuin pakkosiirtolaiset varusteensa,
päiväiseen aikaan heidän silmäinsä edessä; mutta lähde itse illalla
heidän silmäinsä edessä, niinkuin pakkosiirtolaiset lähtevät.
5. Murtaudu läpi seinän heidän silmäinsä edessä ja vie ne siitä ulos.
6. Nosta ne hartioillesi heidän silmäinsä edessä ja vie ulos
pilkkopimeässä; peitä kasvosi, niin ettet näe maata. Sillä ennusmerkiksi
minä olen sinut pannut Israelin heimolle."
7. Ja minä tein, niinkuin minua oli käsketty: minä vein ulos päiväiseen
aikaan varusteeni, niinkuin pakkosiirtolaiset varusteensa, mutta illalla
minä murtauduin käsin läpi seinän; pilkkopimeässä minä ne vein ulos,
minä nostin ne hartioilleni heidän silmäinsä edessä.
8. Mutta aamulla minulle tuli tämä Herran sana:
9. "Ihmislapsi, eikö ole Israelin heimo, uppiniskainen suku, sinulle
sanonut: 'Mitä sinä teet?'
10. Sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Ruhtinasta, joka on
Jerusalemissa, koskee tämä ennustus ja kaikkea Israelin heimoa, mikä on
heidän keskuudessaan.
11. Sano: Minä olen teille ennusmerkki: niinkuin minä tein, niin heille
tehdään, pakkosiirtolaisuuteen, vankeuteen he menevät.
12. Ruhtinas, joka on heidän keskellänsä, nostaa nostettavansa
hartioilleen ja lähtee ulos pilkkopimeässä; seinästä he murtautuvat
läpi, viedäkseen siitä ulos vietävänsä. Kasvonsa hän peittää, koska hän
ei ole silmillänsä näkevä maata.
13. Minä levitän verkkoni hänen ylitsensä, ja hän takertuu minun
pyydykseeni; minä vien hänet Baabeliin, kaldealaisten maahan, mutta sitä
hän ei saa nähdä, ja sinne hän kuolee.
14. Ja kaikki, keitä hänellä on ympärillään apunansa, ja kaikki hänen
sotajoukkonsa minä hajotan kaikkiin tuuliin, ja minä ajan niitä takaa
paljastetulla miekalla.
15. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä hajotan
heidät pakanain sekaan ja sirotan heidät muihin maihin.
16. Mutta vähäisen määrän heitä minä jätän miekasta, nälästä ja rutosta
jäljelle kertomaan pakanain seassa, siellä, minne he joutuvat, kaikista
kauhistuksistansa; ja ne tulevat tietämään, että minä olen Herra."
17. Ja minulle tuli tämä Herran sana:
18. "Ihmislapsi, syö leipäsi vavisten, juo vetesi väristen ja
huolenalaisena
19. ja sano maan kansalle: Näin sanoo Herra, Herra Jerusalemin
asukkaista Israelin maassa: He tulevat syömään leipänsä huolenalaisina
ja juomaan vetensä kauhun vallassa, ja sen maa tulee autioksi kaikesta,
mitä siinä on, kaikkien siinä asuvaisten väkivaltaisuuden tähden.
20. Asutut kaupungit joutuvat raunioiksi, ja maa tulee autioksi; ja te
tulette tietämään, että minä olen Herra."
21. Ja minulle tuli tämä Herran sana:
22. "Ihmislapsi, miksi teillä on tämä pilkkalause Israelin maasta, kun
sanotte: 'Aika venyy pitkälle, ja tyhjään raukeavat kaikki näyt?'
23. Sentähden sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Minä teen lopun
tästä pilkkalauseesta, niin ettei sitä enää lausuta Israelissa. Sano
heille päinvastoin: Lähellä on aika ja kaikkien näkyjen täyttymys.
24. Sillä ei ole oleva enää petollista näkyä, ei liukasta ennustelua
Israelin heimon keskuudessa.
25. Sillä minä, Herra, minä puhun; ja minkä sanan minä puhun, se
tapahtuu eikä enää viivy. Sillä teidän aikananne, uppiniskainen suku,
minä sanan puhun ja sen myös täytän, sanoo Herra, Herra."
26. Ja minulle tuli tämä Herran sana:
27. "Ihmislapsi, katso, Israelin heimo sanoo: 'Niihin näkyihin, joita
tämä näkee, on päiviä paljon, ja hän ennustaa kaukaisista ajoista'.
28. Sentähden sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Ei viivy enää
yksikään minun sanani: Minkä sanan minä puhun, se tapahtuu, sanoo Herra,
Herra."
Seuraava luku,
Hes