SANANLASKUT 26

1. Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana soveltuu tyhmälle
kunnia.
2. Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy.
3. Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään!
4. Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.
5. Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.
6. Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana.
7. Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa.
8. Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle.
9. Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa.
10. Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa.
11. Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa.
12. Näet miehen, viisaan omissa silmissään - enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
13. Laiska sanoo: "Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla".
14. Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa.
15. Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen.
16. Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti.
17. Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu.
18. Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia,
19. on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: "Leikillähän minä sen tein".
20. Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora.
21. Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies.
22. Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.
23. Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.
24. Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä.
25. Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä.
26. Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.
27. Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää.
28. Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan.

Seuraava luku, Sananl