T�m�n katsauksen syntyhistoria on hieman erikoinen. Olen koonnut sen
Aarno Jalaksen suomentamasta tekstist�, joka pohjautuu alunperin
kolmen henkil�n yhtynein voimin suorittamaan ty�h�n. Vanhin j�sen on
H. G. Wells, tunnettu englantilainen kirjailija. Mutta yht� t�rke�
osuus on ollut professori Julian Huxleyll� ja George Philipin Wellsil-
l�, joka on vanhimman j�senen poika. T�m� triumviraatti vastaa koko
l�hdeaineistosta, yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.
Pohdittuani asiaa alustavasti seuloin tarjolla olevaa tavatonta
tekstim��r��. Korjauksia oli tietenkin teht�v�, toiseen kohtaan oli
lis�tt�v�, toista typistett�v� sit� mukaa kuin ty� edistyi.
Katson olevani riippumaton kaikista uskontunnustuksista enk� my�n-
n� tekev�ni mainosta mink��n tietyn oppisuunnan hyv�ksi. Kuvailen
vain mit� tied�n ja pohdin kiistanalaisia ongelmia. Mutta kukaan
ei voi luopua luonnostaan, ja t�m�nkin sepustuksen riveilt� heijastu-
vat varmaan tekij�n persoonalliset mielipiteet.
Lukija pit�k��n t�m�n mieless��n! ;-)
-Jarmo J�rvinen-
M A A I L M A N K A I K K E U S
On nyt aika laatia selostus el�m�n historiasta, siit� tapahtumain
sarjasta, joka ilman toistumista ulottuu nykyhetkeen asti. Ainoakaan
ihminen ei tied�, kuinka el�m�n valtava n�ytelm� on p��ttyv�. Jot-
kut ennustavat v�kivaltaista loppua, toiset ovat sit� mielt�, ett�
el�m� hiljalleen kulkee kohden lopullista sammumistaan. Mutta onpa
niit�kin, joiden mielest� el�m�n ei v�ltt�m�tt� tarvitse tuhoutua,
tai jotka arvelevat, ett� el�m� ainakin on kyllin rikas jatkuakseen
viel� kauan, kautta pitkien tulevien aikakausien. Mutta olipa lopun
laita niin tai n�in, joka tapauksessa me ihmiset mielell�mme kuvitte-
lemme, ett� juuri meid�t on valittu esitt�m��n p��osaa el�m�n n�ytel-
m�ss�, ja siit� syyst� on varsin ymm�rrett�v��, ett� meit� kiinnos-
taa kaikki, mik� valaisee el�m�n menneisyytt�.
El�v�n aineen historia on vain osa Maa-planeetan historiaa. Mutta
Maan historia kuuluu vuorostaan osana Auringon historiaan, joka ulot-
tuu kauas h�m�r��n muinaisuuteen, niihin ammoisiin aikoihin asti, jol-
loin t�m� el�m�nahjomme oli suurena t�htisumuna.
T�htitieteilij�t vakuuttavat, ett� ihmeellisen maailmankaikkeutem-
me aine on ker�ytynyt lukuisiksi avaruuden "saarimaailmoiksi". Itse
el�mme sellaisessa maailmassa, linnunrata-j�rjestelm�ss�, ja muut
maailmat kaukoputki todistaa t�htisumuiksi, kierteissumuiksi tai t�h-
tisiker�iksi. Ne liikkuvat avaruudessa yht� hajanaisina kuin manee-
tit meress�, ja niit� on miljoonittain. Joskus, viisi, kahdeksan vuo-
similjardia sitten meid�n kaasumainen t�htisumumme alkoi tiivisty�
ja muodosti ne kiinte�mm�t ainekokoutumat, joita sanomme t�hdiksi.
Kun t�m� tiivistymistapahtuma oli p��ttynyt, kuului omaan "t�htiper-
heeseemme" pari-kolmekymment� miljardia t�hte�; aurinkomme oli yksi
niit�.
Suurin osa avaruuden aineesta ei oikeastaan ole "materiaa", vaan s�-
teily�, sill� p��osa siit� on t�htien sisustoissa joiden l�mp�tila
on niin hirvitt�v�n korkea kuin 40 miljoonaa astetta. Sellaisessa
olotilassa ei mink��nmuotoinen el�m� ole mahdollinen. El�m�n peruse-
dellytyksi� on kest�v�isyys ajassa; el�m�� ei saata olla siell�, mis-
s� atomit vaihtavat olomuotojaan miljoonia kertoja sekunnissa eik�
kaksi atomia saata pysy� toistensa yhteydess�. Alkuper�isen aineen
t�ytyy muuttua s�teilyksi monen miljoonan vuoden kuluessa synnytt��k-
seen hitusen tehotonta tuhkaa, jonka pinnalla el�m� saattaa ilmet�.
Toteamme nyt, ett� ihmisen asuma-alue on mit�tt�m�n pieni palanen ai-
netta, hitunen tuhkaa joka on sinkoutunut ulos auringosta ja yhdisty-
nyt el�m�lle otolliseksi planeetaksi.
M A A P A L L O M M E S Y N T Y
T�llainen oli lyhyesti kerrottuna kosmillinen tausta, ja nyt seu-
raa itse el�m�n n�ytelm�n lavastus. N�ytt�m�n� on tuttu kiertot�htem-
me - Maa. Kehitysbiologia todistaa niin sitovasti kuin suinkin, ett�
el�m� on erottamattomasti yhtynyt ymp�rist�ihins�, ett� se muuttuu
rinnan niiden kanssa ja ett� sit� ei saata ajatellakaan mahdolliseksi
niist� eristyneen�. Emme lainkaan kykene ymm�rt�m��n n�ytelm�� ja
sen kohokohtia, ellemme ole selvill� siit�, miten n�ytt�m� valmis-
tui ja kuinka n�ytelm�n lavastus silloin t�ll�in joutui muutoksien
alaiseksi.
Maan sulassa tilassa oleva massa j��htyi hiljalleen, kevyemm�t ai-
nekset puristuivat pinnalle muodostaen kuoren, ja raskaammat j�iv�t
sisustaan. Ulkokuori esti radioaktiivisten kivenn�isten synnytt�m��
l�mp�� haihtumasta yht� nopeasti, kuin sit� kehittyi maan sis�osis-
sa. T�ten osa raskaista kivilajeista suli j�lleen ja pursui laavavir-
toina yli maanpinnan tai tunkeutui maankuoren ohuempien osien si-
s��n. T�llaiset kivikuoren alueet painuivat ymp�rist���n raskaampi-
na sis��np�in; t�ten arvelevat geologit ensimm�isten valtamerialtai-
den syntyneen. Samalla lienee vesih�yry� ja muita kaasuja kohonnut
maan sis�st� muodostaen maapallon alkuper�isen ilmakeh�n, joka var-
maankin oli kuuma ja kostea, luultavasti my�skin rikkipitoinen. Aluk-
si t�m� ilmakeh� oli t�ynn� vesih�yry�, ja tiivistyess��n h�yry muo-
dosti yhten�isen pilvipeitteen, jonka l�vitse auringons�teet eiv�t
p��sseet tunkeutumaan. T�ll� asteella ovat suuret kiertot�hdet,
esim. Jupiter, viel� nyky��nkin. Emme lainkaan n�e niiden pintaa,
vaan ainoastaan valon, jota niiden tihe� pilvikeh� heijastaa.
T�st� pilvikatoksesta satoi taukoamatta vett�, mutta se muuttui uu-
delleen h�yryksi, ennen kuin ehti maanpinnalle. Lopulta pinta kuiten-
kin j��htyi sen verran, ett� vett� saattoi ker��nty� syv�nteisiin.
Vesih�yryn yh� tiivistyess� pilvipeite oheni ohenemistaan, kunnes
se vihdoin hajosi kappaleiksi ja salli auringons�teiden valaista al-
la olevaa maanpintaa.
T�m� n�ytt�m�n valaisu ei kuitenkaan viel� merkinnyt el�m�n alkua;
niin draamallisesti ei kehitys toki ty�skentele. Mutta siit� hetkes-
t� l�htien, jolloin ensimm�inen sadevesi huuhteli kuumaa maanpin-
taa, alkoi my�skin kerrostumia muodostua. Samalla suolaa liukeni ve-
den huuhtelemista mantereista ja kulkeutui virtaavan veden mukana
valtameriin, jotka aluksi olivat suolattoman veden t�ytt�mi�. Toden-
n�k�isesti oli jo vahvoja kivilajikerroksia ehtinyt synty�, ennen
kuin ensimm�iset el�m�nmerkit ilmaantuivat, sill� kaikesta p��tt�en
el�m� oli alun alkaen mukautunut suolaiseen meriveteen. Mutta silt�
n�ytt��, ett� auringons�teill�kin oli t�rke� osansa el�m�n syntymi-
seen, niin pian kuin olosuhteet olivat kehittyneet riitt�v�n suotui-
siksi.
E L � M � N A L K U P E R �
Kuinka el�m� on alkanut, se pysyy ikuisesti salaisuutena, sill�
vaikka ihmisen onnistuisikin keinotekoisesti luoda el�m��, ei h�n
silti voi olla aivan varma siit�, etteik� luonto ole k�ytt�nyt toi-
senlaisia keinoja. On lausuttu sellainen otaksuma, ett� el�m� on me-
teorikiviin k�tkeytynein� ituina siirtynyt avaruudesta Maan pinnal-
le. Mutta seh�n ei selit� itse asiaa lainkaan. Eih�n kysymys el�m�n
synnyst� siten selvi�, ongelma vain mutkistuu entist� vaikeammaksi.
On toki todenn�k�isemp��, ett� l�mpimiss� meriss� joskus maapallon
j��htyess� vallitsivat sellaiset olosuhteet, ettei niiden veroisia
ole milloinkaan sen j�lkeen esiintynyt. L�mp�tila, paine, veteen liu-
enneet suolat, ilmakeh�n kaasu, kaikki edellytykset olivat silloin
toisenlaisia kuin nyky��n. Koko maailma oli ik��nkuin kosmillinen
"keittopullo", jonka sis�llys sai aikaan el�v�� ainetta yht� pett�m�t-
t�m�n lainvaraisesti, kuin aikaisemmin vallinneet toisenlaatuiset
olosuhteet olivat luoneet kalliot, meret ja pilvet.
�lk��mme unohtako, ett� elolliset olennot ovat rakentuneet samois-
ta alkuaineista, joita on ymp�r�iv�ss� elottomassa luonnossa, ja et-
t� el�v�lle aineelle ominainen energia ei ole mik��n salaper�inen
"el�m�nvoima", vaan samaa energiaa, jonka muodonvaihdoksista yksin-
kertaiset kemialliset ja fysikaaliset ilmi�t saavat alkunsa. Nek��n
elollisen luonnon kemialliset rakenneainekset, joita ei viel� kyet�
valmistamaan, eiv�t n�yt� olevan mill��n tavoin erikoisia; ne ovat
vain monimutkaisempia kuin laboratorioissa valmistetut tai elottomas-
sa luonnossa esiintyv�t yhdisteet. El�v�n aineen ainoa erikoisominai-
suus on sen omalaatuinen lis��ntymiskyky, mutta kemistit tiet�v�t
kertoa lukuisista reaktioista, jotka sopivien edellytysten vallites-
sa jatkuvat loputtomiin. El�m�n kemialliset muutokset tapahtuvat
vain monta vertaa vaihtelevammissa ulkonaisissa olosuhteissa kuin
elottoman aineen reaktiot.
Muistakaamme edelleen, ett� fysikaaliset olosuhteet maanpinnalla
ovat poikkeukselliset. Nykyaikainen fysiikka toteaa, ettei ole olemas-
sa rajaa aineen (materian) ja s�teilyn v�lill�; n�m� k�sitteet ilmai-
sevat samaa fysikaalista realiteettia, jonka p��osa ei esiinny kiin-
te�n� aineena, vaan s�teilyn�, joka etenee halki avaruuden kaikkiin
suuntiin. Itse materian p��osa sijaitsee t�htien sisustoissa, miss�
vallitsee uskomattoman korkea l�mp�tila. Se ei ole rakentunut taval-
lisista atomeista, vaan molekyylien t�ytyy olla hajautuneina pienim-
piin alkuosasiinsa, atomisyd�miin, protoneihin ja elektroneihin. Yk-
sinp� useimpien t�htien pinnallakin vallitsee sellainen kuumuus, et-
t� atomit eiv�t voi olla kemiallisesti sitoutuneita. Useimmat niis-
t� aineista, jotka esiintyv�t maapallollamme, saattavat synty� vain
siin� tapauksessa, ett� nestem�ist� vett� on v�litt�m�ss� kemiallisi-
a reaktioita - ja t�llaiset alueet ovat mit�tt�m�n pieni� verrattui-
na koko maailmankaikkeuteen.
Useimmat biologit ovat joka tapauksessa yksimielisi� siit�, ett�
maapallon el�m� juontaa alkunsa aineesta, joka siin� on ollut sen
historian jonakin ajankohtana. Eri mielt� ollaan vain siit�, mink�-
laisessa asussa alkeellisin el�m� ilmeni. Jotkut otaksuvat olosuhtei-
den olleen sellaiset, ett� alkuliman kaltaisia hiutaleita tai m�hk�-
leit� saattoi synty�; er��t n�ist� eiv�t kyenneet lis��ntym��n ja me-
nettiv�t elollisuutensa, mutta kelpasivat ravinnoksi sille ainoalle
tai niille harvoille, joita todella saattoi sanoa el�viksi. Toisten
mielest� varhaisimmat eli�t muistuttivat kasveja sik�li, ett� niis-
s� oli alun alkaen lehtivihre�� eli klorofylli�, tai ett� ne er�i-
den bakteerien tavoin saattoivat k�ytt�� aineenvaihduntaansa ilmaa,
suoloja ja vett� tarvitsematta lainkaan klorofylli�.
On kuitenkin tehty kaksi havaintoa, jotka viittaavat kolmanteen rat-
kaisumahdollisuuteen. On ensiksikin havaittu, ett� valo kykenee il-
man klorofyllin apua aikaansaamaan er�it� kemiallisia yhdisteit�.
On kokeellisesti todistettu, ett� niin yksinkertaisten aineiden
kuin veden, hiilidioksidin ja ammoniakin sekoituksesta saattaa va-
lon l�sn�ollessa synty� pieni� m��ri� eri sokerilajeja ja muita or-
gaanisia yhdisteit�, joiden joukossa on er�it� typpipitoisiakin.
T�llaisia aineita syntyy merivedess� todenn�k�isesti viel� nyky��n-
kin, mutta vain paljon pienempin� m��rin�. Mainitunlaisiin ilmi�i-
hin osallistuvat n�et ultraviolettis�teet, mutta ilmakeh�n suuri hap-
pipitoisuus est�� niiden p��osaa p��sem�st� maanpinnalle. Varhaisim-
pina geologisina kausina oli ilmassa varmasti paljon v�hemm�n, ehk�
vain nimeksi happea, niin ett� s�teilyn teho oli monta kertaa voimak-
kaampi. Jos mainittuja aineita nyky��n muodostuu, kaikkialla l�sn�o-
levat elolliset olennot varmaan imev�t ne itseens� melkein heti,
taikka ne m�t�nev�t , ts. hajautuvat bakteerien toimesta. Mutta en-
nen kuin n�in pitk�lle oli p��sty, aineiden oli t�ytynyt kasaantua
ja kerrostua, kunnes alkuajan valtameri muistutti kuumaa, ohutta li-
halient�.
T�llaisessa meress� oli varmaan yllin kyllin ravintoa ja energiava-
rastoja jokaiselle kemialliselle yhdisteelle, joka parhaillaan kehit-
tyi elottomasta elolliseksi aineeksi. Luultavasti n�it� kehityskel-
poisia yhdisteit� oli useita, mutta varmaankin vain ani harva niis-
t� p��si m��r�np��h�n.
Toinen t�rke� havainto koskee ns. bakteerinsy�ji�, niit� olioita,
joiden todellakin voi sanoa edustavan kuolleen ja el�v�n luonnon ra-
ja-aluetta. N�m� ultramikroskooppiset oliot voivat kasvaa ja lis��n-
ty�, niin kauan kuin el�vi� bakteereja on tarjolla. Kuolleista bak-
teereista ne eiv�t hy�dy. Bakteerinsy�j�t voidaan suodattamalla erot-
taa bakteereista, jotka niihin verrattuina ovat todellisia j�ttil�i-
si�; voidaanpa ne pakottaa k�ytt�m��n toisenkinlaista ravintoa. Bak-
teereja ahmiessaan ne lis��ntyv�t nopeasti. Niit� voidaan pit�� el�-
vin� olentoina, koska ne ovat lis��ntymiskykyisi�. Toisten mielest�
ne sit� vastoin ovat eritt�in aktiivisia fermenttej�, k�yteaineita,
joita sattuu olemaan ymp�r�iv�ss� maailmassa, mutta jotka eiv�t pys-
ty lis��ntym��n, ellei todella el�v�� ainetta ole niiden k�ytett�v�-
n�.
Kenties totuus on kummankin k�sityksen v�limailla. Jos elollinen ai-
ne on syntynyt elottomasta, t�ytynee v�limuotojakin olla olemassa.
Ehk� bakteerinsy�j�t edustavat juuri t�llaista "puuttuvaa rengas-
ta", aivan samoin kuin liskolintu yhdist�� toisiinsa matelijat ja
linnut. Jos lukija vaivautuu tutkimaan, mit� alan teokset kertovat
t�st� asiasta, h�n tutustuu oppiin, jonka mukaan bakteerinsy�j�t
ovat puoleksi el�vi� solujen osia, jotka ovat riist�ytyneet irti orga-
nisoidusta el�m�st� ja jatkaneet olemassaoloaan omin neuvoin. N�yt-
t�� n�et silt�, ett� ne ultramikroskooppiset palaset, joihin baktee-
rit jakaantuvat bakteerinsy�jien toimesta, silloin t�ll�in s�ilyv�t
ja my�hemmin yhtyv�t normaalikokoisiksi bakteereiksi. Useissa koh-
din bakteerinsy�j� muistuttaa irtip��ssytt� perint�tekij��, geeni�,
joka tosin on kuolemaa aiheuttava letaaligeeni.
N�m� ovat tietenkin vain olettamuksia, mutta ep�ilem�tt� rohkaisevi-
a. Ne tukevat sit� k�sityst�, ett� planeettamme el�m� on syntynyt
elottomasta aineesta maan historian tiettyn� ajankohtana, todenn�k�i-
sesti siihen aikaan, jolloin viel� nuorta ja l�mmint� maata ymp�r�i
meri, ja ett� auringonvalo, kaiken maallisen toiminnan l�hde ja k�yt-
t�voima, ilmeisesti on osallistunut tehokkaasti t�h�n luomistapahtu-
maan. Ne viittaavat my�skin siihen suuntaan, ett� meid�n kenties jos-
kus onnistuu luoda el�m�� keinotekoisin menetelmin. �lk��mme aina-
kaan moittiko biokemistej�mme taitamattomiksi siit� syyst�, ett� he
eiv�t viel� ole pystyneet valmistamaan keinotekoisia mikrobeja. El�-
v� aine on tosin vain ainetta, mutta sellaisena se on suunnattomas-
ti monimutkaisempi kuin mik��n muu maailmankaikkeuden aine. Se on ke-
hittynyt miljardien sukupolvien kuluessa luonnollisen valinnan val-
vonnan alaisena, valinnan, joka on hyl�nnyt kaikki ep�onnistuneet
tai virheellisesti suunnitellut kokeet. Ihailemme syyst� kemiste-
j�, jotka valmistavat v�riaineita ja rohdoksia mielens� mukaan; mut-
ta jos on aikaansaatava el�v�� ainetta, on synteesin perusaineksina
k�ytett�v� kaikkein monimutkaisimpia yhdisteit�, mit� kemistien
yleens� on onnistunut valmistaa. Meid�n on niin muodoin el�v�� materi-
aa rakentaessamme aloitettava ty� suunnilleen siit�, miss� nykyaikai-
sen orgaanisen kemian saavutukset loppuvat, ja kuitenkin t�m� alkuas-
te vastaa - tapahtunut kehitys huomioon otettuna - osapuilleen tuhan-
nen vuosimiljoonan takaista aikaa, jos sit� verrataan nykymaailmas-
sa el�viin soluihin.
"Ken vihkiytyy tieteen ja totuuden palvelijaksi, voi tehd�
sen tietoisena siit�, ett� kaikkeen muuhun ihmisty�h�n
liittyv� prameus ja loisto aikanaan kelmenee ja kuihtuu,
kun taas tieteen saavutukset ovat jatkuvia ja kuolemattomia."