AURINGONLASKUN ILMI\IT[:
H[M[R[N V[RIT
Luonnossa on joitakin kauniita s{{nn|llisesti toistuvia n{ytelmi{,
joihin ei vain jostain syyst{ tule kiinnitt{neeksi huomiota, vaik-
ka ne esiintyv{t aina uudestaan ja uudestaan. Yksi n{ist{ on il-
tah{m{r{, luonnollinen seuraamus siit{, ett{ Aurinko painuu mail-
leen. Oma ilmakeh{mme, se joka luo meille el{misen mahdollisuudet
t{ll{ pallolla, luo my|s edellytyksen tuolle kauniille luonnonn{y-
telm{lle.
Kuinka moni meist{ on pys{htynyt ihailemaan p{iv{n p{{ttymisen n{y-
telm{{, kun taivas on selke{ ja sen v{rit hehkeimmill{{n? Ent{,
kuinka moni on meist{ malttanut viipy{ ulkona pitemp{{n ja j{{nyt
seuraamaan tuota verkkaista tapahtumaa? Ei ehk{ kovinkaan moni.
Syit{ voi olla monia; nauttiakseen tuosta n{ytelm{st{ on hakeudut-
tava riitt{v{n avoimelle paikalle, iltah{m{r{n seuraamiseen on va-
rattava aikaa, mik{ voi olla vierasta nykyajan kiireiselle ihmisel-
le tai ehk{p{ iltarusko tuntuu niin tavalliselta, ettei sit{ tule
ajatelleeksi. T{htiharrastajan kannattaisi, vaikkei niin tulises-
ti olisikaan kiinnostunut ilmakeh{n ilmi|ist{, vaivautua l{htem{{n
ulkosalle p{iv{n p{{ttyess{ seuraamaan tuo n{ytelm{ alusta l{htien.
Mit{ sitten iltah{m{r{n aikana tapahtuu? Mit{ kaikkea havaitsija
voi n{hd{? Yrit{mme seuraavassa valottaa hiukan n{it{ kysymyksi{.
On lis{ksi hyv{ muistaa, ettei h{m{r{ aina samanlainen, vaan se
vaihtelee illasta toiseen ja vuodenajasta toiseen. Taivas ei aina
ole aivan selke{, vaan Aurinko v{rj{{ taivaalla olevat pilvenrieka-
leet komeasti, mutta se onkin jo toinen juttu.
H{m{r{t
Porvarillinen eli yhteiskunnallinen h{m{r{ alkaa, kun Aurinko las-
kee ja p{{ttyy, kun Auringon keskipiste on painunut 6 astetta hori-
sontin alapuolelle. T{ll|in selke{ll{ s{{ll{ on ulkosalla riitt{-
v{n valoisaa, jotta n{kee viel{ ty|skennell{. Porvarillisen h{m{r{n
lopulla alkavat kaikkein kirkkaammat t{hdet ja planeetat n{ky{. Ai-
van porvarillisen h{m{r{n lopulla on taivaan kirkkaus en{{ 1/100
siit{, mit{ se oli Auringon ollessa juuri taivaanrannassa.
Nauttinen eli merenkulkijan h{m{r{ on silloin, kun Auringon kiekon
keskipiste 6-12 astetta horisontin alapuolella. Nimitys nauttinen
johtuu siit{ ett{, t{ll|in t{hti{ on jo n{kyviss{ ja merell{ viel{
erottuu horisontti, joten sekstantilla voidaan mitata t{htien kor-
keus ja laskea aluksen paikka maapallon merill{. Nauttisen h{m{r{n
aikana lis{{ t{hti{ syttyy taivaankannelle ja sen loppupuolella voi
jo mainiosti aloitella t{htihavaintoja.
Kun Auringon kiekon keskipiste 12-18 astetta horisontin alapuolella,
on astronominen eli t{htitieteellinen h{m{r{. T{ll|in himmeimm{tkin
t{hdet alkavat n{ky{. Havaintoiminta on t{ydess{ vauhdissa.
Pimeys saapuu, kun Aurinko painuu yli 18 astetta horisontin alapuo-
lelle. T{ll|in Auringon valoa ei juuri lainkaan siroa ilmakeh{n mo-
lekyyleist{. Pime{n y|taivaan kirkkaus on vain 1/400000 siit{, mit{
se oli Auringon ollessa juuri horisontissa.
Maan varjo ja vastarusko
Auringonlaskun aikaan alkaa it{isell{ taivaalla, l{hell{ horisonttia
n{ky{ siniharmaa matala segmentti, jonka yl{puolella on purppuranpu-
nainen kaari. N{iden kahden kaaren v{linen raja ei ole kovin selv{
ja ter{v{, mutta kuitenkin helposti erotettavissa. T{m{ siniharmaa
osa on juuri Maan varjo, joka n{kyy laskevan Auringon punertamaa it{-
taivasta vasten. Varjon raja on ep{ter{v{ siksi ett{, ilmakeh{nk{{n
yl{reuna ei ole ter{v{, vaan se ohenee asteittain muuttuen tyhj{ksi
avaruudeksi. Usein varjon alaosa on vaaleamman harmaa kuin muu var-
jo. Auringon laskiessa Maan varjo kohoaa yl|sp{in ja sen erottumi-
nen vaikeutuu, mit{ ylemm{s se nousee. Selv{sti se n{kyy viel{ 5-10
asteen korkeudelle, jonka j{lkeen sit{ on vaikeampi havaita. Hyviss{
olosuhteissa varjon voi n{hd{ viel{ l{hell{ zeniitti{. Maan varjo n{-
kyy sit{ selvemmin, mit{ puhtaammpi ilmakeh{ on. Utuisella ilmalla
sit{ ei juurikaan erota.
Vastarusko on Maan varjon yl{puolella n{kyv{ punertava ja kellert{v{
v{risegmentti. Vastarusko katoaa melko nopeasti auringonlaskun j{l-
keen. Joskus maan varjon reunaan ilmestyy viel{ t{m{nkin j{lkeen pu-
nertava reuna. Ilmi|t{ kutsutaan alemmaksi vastaruskoksi.
Taivas Auringon suunnalla
Auringon l{hestyess{ horisonttia alkaa taivas kellerty{. Taivaan v{-
ris{vyt alkavat ilmesty{ ik{{nkuin vaakasuoriksi horisontin suuntai-
siksi raidoiksi, selviksi, muttei kovin ter{viksi vy|hykkeiksi. S{-
vyt muuttuvat v{hitellen sit{ punaisemmiksi, mit{ alemmaksi Aurinko
painuu. Alimpana on punainen tai oranssipunainen, sen p{{ll{ oranssi
ja lopuksi keltainen sek{ ylinn{ taivaan normaali sini. Aluksi kel-
taisen ja sinisen v{lill{ voi olla harmahtava raita, mutta v{hitellen
se katoaa. My|s sininen taivas tummuu v{hitellen, jolloin pime{n tai-
vaan ja ruskon raja muuttuu voimakkaammaksi. T{ll|in Aurinko on ehti-
nyt jo laskea yli 6 astetta horisontin alapuolelle.
N{emme tuon tumman taivaan ja ruskon rajan melko selvin{ vy|hykkein{,
joita kutsutaan joskus h{m{r{nkaariksi. Rajat todellakin kaareutuvat
huipun ollessa t{sm{lleen Auringon suunnalla. Ensimm{inen h{m{r{nkaa-
ri ilmestyy heti Auringon laskettua. Se muodostuu kellert{v{n v{rirai-
dan ja taivaan rajalle. T{m{ kaari ei ole ter{v{.
Mielenkiintoista on huomata, ett{ kellert{v{n v{riraidan ja sinert{v{n
taivaan v{liin ilmestyy pian Auringon laskettua vihre{ raita. T{t{ ei
helposti huomaa, jos ei keksi katsoa taivasta k{{nt{m{ll{ p{{t{{n vaa-
kasuoraan asentoon. T{m{ raita on yll{tt{v{n voimakas.
Aurinkoa ymp{r|i voimakas kirkas hehku, joka n{kyy viel{ sen j{lkeen,
kun Aurinko on ehtinyt jo laskea. Se n{kyy laajana sinert{v{nvalkeana
kaarena auringonlaskun suunnassa. Hehku heikkenee v{hitellen.
Viimeiset ruskot
Noin tunti Auringon laskun j{lkeen, eli nauttisen h{m{r{n alettua ovat
h{m{r{ilmi|t it{taivaalla mahdollisesti n{kyv{{ alempaa vastaruskoa lu-
kuunottamatta siirtyneet l{nsitaivaalle. Toinen h{m{r{kaari eli h{m{r{-
hehku alkaa n{ky{, kun Maan varjo l{hestyy l{ntiust{ horisonttia, jol-
loin n{kyviin j{{ kellert{v{ segmentti. My|hemmin havaitaan matalalla
punertavanruskea segmentti, jonka kadottua viel{ ennen pime{n tuloa
n{hd{{n matala, valkea kaari. T{t{ kutsutaan kolmanneksi h{m{r{nkaarek-
si. Sen j{lkeen saapuu pimeys.
Purppuravalo
Kun Aurinko on painunut muutamia asteita (3-4) horisontin alapuolelle
alkaa Aurinkoa ymp{r|inyt hehku muuttua punertavaksi. Muutos tapahtuu
melko nopeasti ja pian Auringon suuntaa hallitsee voimakas purppurapu-
nainen hehku laajana kaarena. T{t{ ilmi|t{ sanotaan purppuravaloksi
ja se on yksi h{m{r{n komeimmista ilmi|ist{. Purppuran voimakkuus
vaihtelee paljon riippuen yl{ilmojen p|ly- ja kosteusm{{rist{. Joskus
hehku j{{ haalean punertavaksi, joskus se on niin voimakkaan punainen,
ett{ hehku v{rj{{ koko maiseman. Purppura katoaa v{hitellen, kun Au-
rinko painuu yli 5 asteen p{{h{n horisontista.
Purppura, kuten p{{osa h{m{r{nilmi|ist{ syntyy melko korkealla, ilma-
keh{n stratosf{{rin alaosissa, noin 10-25 km:n korkeudessa. Noilla
korkeuksilla esiintyv{ hyvin hienojakoinen p|ly sirottaa viistosti il-
makeh{{n osuvia valons{teit{. Hiukkaset sirottavat valoa voimakkaasti
vain eteenp{in, mink{ vuoksi n{emme purppuraa vain Auringon suunnalla.
J{lkiruskot
Ilmakeh{{n saattaa ajoittain joutua ep{tavallinen m{{r{ hienojakoisia
hiukkasia, esim. tulivuorenpurkausten yhteydess{. My|s komeetoista voi
tulla ainetta stratosf{{riin. T{ll|in normaaliin h{m{r{n kulkuun voi
tulla h{iri|it{. Ilmi|iden voimakkuudet kasvavat dramaattisesti esim.
purppuravalo on ennenn{kem{tt|m{n punainen. Normaalisti ruskon voimak-
kuus heikkenee purppuran sammuttua taivaalta, mutta em. poikkeustilan-
teissa saattaa ilmakeh{ss{ olla p|lykerroksia hyvin korkealla, jolloin
iltah{m{r{n kesto pitenee. Taivaalle syttyy uusi purppurahehku, j{lki-
rusko. Auringon suunta saattaa olla punainen tai ruskea viel{ parikin
tuntia auringonlaskun j{lkeen.
Olli Manner
Veikko M{kel{