Origin: GREAT ADVENTURES THAT CHANGED OUR WORLD
Reader's Digest Assn. Inc., New York
Suomennos: Anja Aatola
"IHMISKUNNALLE J�TTIL�ISM�INEN HARPPAUS":
APOLLO 11 LASKEUTUU KUUHUN
Osa 1: L�HT�
Yhdysvaltain ponnistelut avaruuden valloittamiseksi nopeu-
tuivat, kun Neuvostoliitto laukaisi ensimm�isen satelliit-
tinsa, Sputnik I:n, Maata kiert�v�lle radalle nelj�s loka-
kuuta 1957. Seuraavana vuonna Yhdysvallat sai oman satel-
liittinsa radalle ja perusti ilmailu- ja avaruustutkimus-
laitoksen (NASA). Vuoteen 1961 menness� oli avaruustekniik-
ka kehittynyt riitt�v�sti, jotta presidentti John F. Kenne-
dy saattoi ilmoittaa: "T�m�n kansan tulisi ennen t�m�n
vuosikymmenen loppua ottaa vastuu tavoitteesta saada ihmi-
nen laskeutumaan Kuuhun ja palaamaan sielt� turvallisesti
Maahan.". Kolme astronauttia, jotka valittiin teht�v��n
kahdeksan vuoden kuluttua, olivat Neil Armstrong, Michael
Collins ja Edwin ("Buzz") Aldrin. Kaikki kolme olivat syn-
tyneet vuonna 1930. He olivat kokeneita lent�ji� ja astro-
nautteja. Hein�kuussa vuonna 1969 koulutus oli saatettu
p��t�kseen ja my�s raketti oli valmis.
"Aika miinus kaksi minuuttia ja laskenta jatkuu", tiedot-
ti tasainen ��ni l�ht�tarkkailusta. Viimeisten sekuntien
kuluessa aikaan 9.32 *) (nousuaika) Saturnus 5 seisoi alus-
tallaan yht� suunnattomana ja liikkumattomana kuin 36-ker-
roksinen pilvenpiirt�j�. Oli 16. hein�kuuta 1969 ja kolme
raketin huipulle koteloitua miest� odotti laukaisua kohti
Kuuta.
_____
*) It�rannikon kes�aika. Suomen aika saadaan lis��m�ll� 6
tuntia. L�ht� oli siten klo 15.32 Suomen aikaan.
Yli miljoona katselijaa oli ker��ntynyt Floridan Cocoa Be-
achille palmujen alle katsomaan Banana-joen toisella puo-
lella tapahtuvaa l�ht�laukausta. Kuuma auringonpaiste polt-
ti Cape Kennedy�. Atlantin et�isi� tyrskyj� lukuun ottamat-
ta ainoa n�kyv� liike oli raketin ymp�rilt� nouseva savu.
Itse asiassa se oli sumua, joka aiheutui hyyt�v�st� kylmyy-
dest� Saturnuksen sis�ll�, jossa 2,7 miljoonaa kiloa neste-
m�ist� vety�, happea ja petrolia odotti huippukylmiss� kam-
mioissa s�hk�sytytyst�, joka pian muuttaisi aineet valtavak-
si ty�nt�voimaksi.
"Aika miinus 90 sekuntia ja laskenta jatkuu." Apollo
11:n miehist� makasi vierekk�in kukin avaruustuolissaan
kasvot suoraan kohti taivasta. Hiljainen, vaalea Neil Al-
den Armstrong oli valittu ensimm�iseksi Kuun pinnalle astu-
vaksi ihmiseksi. H�n oli my�s aluksen komentaja ja odotti
l�ht�hetke� tuolissaan keskeytyskahvan vasemmalla puolen.
H�nen pieniluinen, 180-senttinen vartalonsa mahtui ahtaa-
seen tilaan mukavasti. (Apollon komentomodulin sis�osa oli
farmariauton sis�tilojen suuruinen ja suuri osa siit� oli
varattu tietokonelaitteistolle.)
Harjaantuneena Armstrong vilkaisi ymp�rill��n olevaa, hei-
kosti hohtavaa mittariviidakkoa. H�n oli 38-vuotias ja
tarkkaillut erilaisten ohjaamoiden mittareita melkein nel-
j�nnesvuosisadan. Lent�minen oli ollut h�nelle intohimo
niin kauan kuin h�n saattoi muistaa. Pienen� poikana Ohi-
on Wapakonetassa h�nell� oli ollut tapana uneksia liitele-
misest� painottomana. ("En lent�nyt enk� pudonnut... Unel-
la ei koskaan ollut mit��n loppua.") Nyt h�n oli aloitta-
massa toisen matkansa "painovoimattomalle" seudulle, ja
matka oli varmasti vaarallisempi kuin vuoden 1966 maalis-
kuussa tehty. Silloin h�nen Gemini 8 -avaruusaluksensa o-
li alkanut heilahdella holtittomasti Maata kiert�v�ll� ra-
dallaan. Armstrong, joka oli tunnettu er��n� Yhdysvaltain
parhaista koelent�jist� ennen kuin h�nest� tuli astronaut-
ti, oli tyynesti pannut avaruusaluksen villiintyneet asen-
nons��t�suihkut tottelemaan ja siten pelastanut oman ja to-
verinsa hengen. H�nen ter�ksenluja hermojen hallintansa
kriittisess� tilanteessa vaikutti osaltaan siihen, ett� h�-
net valittiin kuulennon johtajaksi.
Michael Collins, joka oli my�s 38-vuotias ja makasi oike-
anpuoleisella tuolilla, oli eloisa huulenheitt�j�. Koko a-
varuusmatkan t�m� hontelo ilmavoimien upseeri h�ysti sup-
peita radiol�hetyksi� avaruudesta huumorilla. H�n oli Apol-
lon komentomoduli Columbian p��llikk�, ja j�isi komentomo-
dulissaan radalle Kuuta kiert�m��n Armstrongin ja Aldri-
nin laskeutuessa Kuun pinnalle kuumodulissa, Eaglessa (Kot-
ka). West Pointin kadettikoulun j�lkeen (siell� h�nen mot-
tonsa oli: "Pysy huolettomana") h�n oli liittynyt ilmavoi-
miin, koska se tuntui "j�nnitt�v�mm�lt� ja uudistuvammal-
ta kuin maavoimat". H�net oli l�hetetty suihkuh�vitt�j�len-
t�j�ksi Ranskaan, miss� h�n oli oppinut pit�m��n hyv�st�
ruoasta ja viinist�, ja h�n luultavasti k�rsi muita astro-
nautteja enemm�n NASA:n ruoka-annoksista. H�nell� oli kui-
tenkin t�sm�llinen, looginen ajattelutapa ja kyky puhua
monimutkaisista lentotoiminnoista kansanomaisesti.
Armstrongin ja Collinsin v�liss� oli 39-vuotias eversti
Edwin Eugene Aldrin Jr., joka New Jerseyn Montclairissa
vietetyst� lapsuudestaan l�htien oli ollut lempinimelt��n
Buzz. H�n oli voimakasrakenteinen ja h�nell� oli salamanno-
peat refleksit. Lis�ksi h�n oli eritt�in �lyk�s. "Jollet
ymm�rr�, mit� Buzz t�n��n puhuu, ymm�rr�t sen ehk� huomen-
na tai ylihuomenna", sanoi Collins. Aldrinin vuoden 1962
tohtorin v�it�skirja avaruusalusten kohtaamisdynamiikasta
oli niin uraauurtava, ett� sen tietoja sis�llytettiin NA-
SA:n suunnitelmiin. H�nen henkinen ja ruumiillinen voiman-
sa olivat tehneet h�nest� "oppikirja-astronautin" - v�sy-
m�tt�m�n, vakavan ja erehtym�tt�m�n koneiden hallitsijan.
Harvat arvasivat, ett� kolmesta Apollo 11 miehest� Buzz
Aldrin palaisi Kuusta eniten muuttuneena.
"L�ht�laskenta on ollut t�ysin h�iri�t�n", kuulutti kaiu-
tin Cocoa Beachill�. "En�� 40 sekuntia". Papit Vatikaanis-
sa katsoivat televisiota: "35 sekuntia ja laskenta jat-
kuu". Farmarit Australiassa painoivat transistoriradion
korvilleen: "Vihre� valo palaa yh� Apollo 11:lle." Pakista-
nissa kauppiaat kyyh�ttiv�t ��nett�min� p�lyisille aukioil-
le kyh�ttyjen korokkeiden ��rell�: "Aika miinus 15 sekun-
tia, ohjaus on sis�puolinen". Jan Armstrong, joka oli ve-
neess� Banana-joella, t�hyili kaukaista hopeanhohtoista ra-
kettia, jonka sis�ll� h�nen miehens� oli. "Kaksitoista, yk-
sitoista, kymmenen, yhdeks�n, kahdeksan, seitsem�n, syty-
tysjakso alkaa. Kuusi, viisi, nelj�, kolme, kaksi, yksi,
nolla, kaikki koneet k�yv�t.
Ensimm�inen valonpurkaus Saturnuksen alla oli useimpien
katselijoiden h�mm�stykseksi ��net�n. Sokaisevan kirkas o-
ranssinen liekki levisi niin nopeasti, ett� ��ni pyyhkiy-
tyi pois. Sitten "ukkosenjyr�hdykset" iskiv�t Cocoa Beac-
hiin ja koko Florida tuntui vapisevan jalkojen alla. Viel�
sekunnin ja nelj�nneksen raketti pysyi liikkumattomana j�t-
til�ism�isten pitimien varassa viiden moottorin synnytt�-
ess� 3,4 miljoonan kilon ty�nt�voiman. Pitimet k��ntyiv�t
syrj��n. "Nousu. Nousu on alkanut kello yhdeks�n kolmekym-
ment�kaksi."
Ukkosenjyr�hdykset sulautuivat yhten�iseksi pauhuksi Sa-
turnuksen noustessa alustaltaan. Raketti n�ytti nousevan
hitaasti, vaikka se oli kuluttanut jo l�hes 40 000 kiloa
polttoainetta. Mutta jo vajaassa minuutissa se saavutti
tuntuvasti ��nen nopeutta kovemman vauhdin. Sen raketti-
suihkusta l�htev� s�dekimppu himmeni taivaalle ja melu h�-
visi v�hitellen. Pian kaakossa n�kyi leimahdus, joka osoit-
ti, ett� raketin ensimm�inen vaihe oli palanut loppuun-
ja oli putoamassa Atlanttiin.
Samaan aikaan miehet makasivat avaruusaluksessa turvav�il-
l� kiinnitettyin� ja kuuntelivat l�ht�tarkistuksen ��nt�,
ainoaa yhteytt� et��ntyv��n maailmaan. Lennon ensimm�iset
sekunnit, joiden he tiesiv�t olevan vaarallisimmat, oli-
vat my�s ep�todellisimmat. "... Emme tunteneet nousua...
Tausta��nien m��r� lis��ntyi hieman muistuttaen aivan reit-
tikoneen l�hd�n aiheuttamaa ��nt�", Aldrin muisteli j�l-
keenp�in. Mutta raketin murtautuessa l�ht�tornistaan se al-
koi keinua ja heilahdella tuoden mieleen junan, joka yrit-
t�� asettua raiteilleen. Sitten �kki� kaikki tasaantui-
ja miehist� tunsi Maan vetovoiman vaikutuksen Saturnuksen
kiihdytt�ess� nopeuttaan. Paine ei koskaan ylitt�nyt 4 g:-
t� (eli nelj� kertaa normaali painovoma). Collins sanoi:
"Saturnus on herrasmies, eik� rusenna meit� lentotuoleihim-
me."
Kolmessa minuutissa ensimm�inen kantoraketti oli k�ytet-
ty loppuun ja astronautit retkahtivat eteenp�in turvav�i-
den varassa j�ttim�isen raketin hidastaessa menoaan hetkek-
si. Toinen vaihe syttyi ja painoi heid�t takaisin paikoil-
leen. Kuusi minuuttia my�hemmin 160 kilometrin korkeudes-
sa toinen vaihe oli palanut loppuun ja putosi pois, ja kol-
mas vaihe kiihdytti Apollon vauhdin 7800 metriin sekunnis-
sa. Yksitoista minuuttia ja 42 sekuntia nousun j�lkeen
kolmannen vaiheen rakettimoottorit pys�ytettiin ja avaruu-
salus kiisi ��nett�m�n� Maata kiert�v�ll� radallaan.
Vaikka astronautit huomasivat leijuvansa yl�salaisin, he
kykeniv�t katselemaan Maata ikkunoista. "Avaruudesta k�-
sin sen (Maan) ilme oli melkein yst�v�llinen", Aldrin kir-
joitti my�hemmin. "Saatoin muistaa, ett� Maassa oli k�yn-
niss� sotia, mutta sellaisia asioita oli mahdoton ymm�r-
t��. Tuli ihmetelleeksi yh� uudelleen, ett� sotia yleens�
k�yd��n, avaruudesta katsellen maanp��ll� tehtyj� mieli-
valtaisia rajoja ei voi n�hd�."
"IHMISKUNNALLE J�TTIL�ISM�INEN HARPPAUS":
APOLLO 11 LASKEUTUU KUUHUN
Osa 2: MATKA
Ensimm�isen tunnin aikana radalla ollessaan astronautit
valmistelivat l�ht�� Kuuta kohti - kolmannen vaiheen vii-
meist� k�ynnistyst�, joka sinkoaisi Apollon Kuuhun viev�l-
le radalle. Aikataulun mukaan sen tuli tapahtua toisen
kierroksen puoliv�liss�. Astronautit k�viv�t nopeasti l�-
pi "askareensa" - leijaillen valoisassa, harmaassa ohjaamos-
sa he k��nsiv�t kytkimi�, tarkistivat aseman t�htihavain-
tojen perusteella ja s��tiv�t suunnistuslaitteita. Apol-
lo 11:n ollessa Australian yl�puolella se oli muuttunut
"passiivisesta kuormasta aktiiviseksi kiertolaiseksi".
Astronautit n�kiv�t toisen aamun koittavan - kaarevan heh-
kuvan horisontin - pyyhk�istess��n Tyynen valtameren yli
ja l�hestyess��n Etel�-Kaliforniaa. Sitten Apollo 11 ohit-
ti Floridan ja ensimm�inen kierros Maan ymp�ri t�yttyi.
L�ht��n Kuuta kohti oli nyt vajaa tunti. Miehet kiinnitti-
v�t itsens� tuoleihinsa. Viel� kerran Etel�-Atlantti, Af-
rikka ja Intian valtameri vilahtivat avaruusaluksen ikkunoi-
den ohi. Sitten NASA:n Australian releasemalta tuli muo-
dollinen lupa ihmisen merkityksellisimm�lle matkalle: "A-
pollo 11, t��ll� Houston. Olette valmis kuulentoon." "Apol-
lo 11, kiitos", vastasi Collins yht� tyynesti kuin olisi
vastaanottanut nimikortin. He olivat ylitt�neet nyt Tyynen
valtameren. Kolme astronauttia j�nnitti Saturnuksen vii-
meist� r�j�hdyst�, joka sinkoaisi heid�t Kuuta kohti.
Kuuhunlento alkoi tietokoneen t�sm�llisyydell� kello
12.16. Viisi minuuttia ja 47 sekuntia nestem�inen happi
ja vety paloivat 2200 asteessa ja sinkosivat 48 tonnin ava-
ruusaluksen it��np�in luotisuoraa rataa pitkin. Maan kaa-
ren kaikotessa heid�n altaan Neil Armstrong lausahti h�nel-
le harvinaisen tunteellisen huomautuksen: "Hei, Houston,
Saturnus antoi meille loistavan kyydin." "N�ytt�� silt�, et-
t� olisitte nyt matkalla", valvontakeskus vastasi.
Sitten Collins suoritti taitoa vaativan siirron ja tela-
koinnin. Ensin h�n irrotti komentomoduli Columbian Satur-
nuksesta ja siirsi sen muutaman metrin p��h�n paljastaen
kuumoduli Eaglen, joka oli suojassa raketin rungossa. K��n-
netty��n Columbian ymp�ri h�n ohjasi sen takaisin kuumodu-
lia kohti, telakoitui siihen ja kuuli salpojen kilahduk-
sen modulien kiinnittyess� toisiinsa. Sitten h�n laukaisi
jouset, jotka vapauttivat modulin sen rakettikotelosta.
Apollo 11 oli nyt muutettu kaksoismuotoonsa, virtaviivai-
sen Columbian ja h�m�h�kkim�isen Eaglen k�mpel�ksi yhdis-
telm�ksi. Toisiinsa kiinnittynein� n�m� kaksi avaruusalus-
ta kiisiv�t Kuuta kohti 11 kilometrin sekuntivauhdilla j�t-
t�en Saturnuksen ylim��r�iset osat ajelehtimaan avaruu-
teen.
Astronauteilla ei ollut paljoakaan teht�v�� ennen kurs-
sin korjaustietojen saapumista seuraavana p�iv�n�, ja he
saattoivat rentoutua. He riisuivat k�mpel�t avaruuspuvut
ja pukeutuivat mukaviin, kaksiosaisiin asusteisiin. Nopeas-
ti loittoneva Maa vei suuressa m��rin heid�n huomionsa.
Vaikka se n�ytti aluksi s�ilyv�n "l�hikuvassa", he alkoi-
vat huomata asteittaista kutistumista joka kerta sen ilmes-
tyess� uudelleen ikkunaan. (Alus py�ri eritt�in hitaasti
ymp�ri tasatakseen auringon s�teiden kuumuuden.) Aldrin
keksi nerokkaan tavan katsella Maata selv�sti ja vakaasti
pienell� kaukoputkella: "Se oli j�nnitt�v� menetelm�. Mi-
nimoidakseni kaikki aiheuttamani h�iri�t ja tuntemamme v�-
r�htelyt, minun oli irrotettava varovasti k�teni kaukoput-
kesta ja j�tett�v� se kellumaan painottomana ikkunan e-
teen. Sitten oli katsottava sen l�pi ja ennen kuin sen
suunta muuttui, meill� oli monen sekunnin ajan paljon parem-
pi n�kyvyys."
Kelluvan kaukoputken l�pi Maa n�ytti Mike Collinsin mu-
kaan "ennen kaikkea hauraalta". "Avaruudesta n�htyn� sii-
n� ei ole hituistakaan rosoisuutta. Sile�n� kuin biljardi-
pallo se tuntuu pysyv�n herk�ss� tasapainossa Auringon ym-
p�ri kiert�v�ll� radallaan."
Matkan toisena p�iv�n� Houstonin tietokoneet totesivat
suunnan olevan niin tarkan, ett� tarvittaisiin vain v�h�i-
nen kurssin korjaus. Se onnistui t�ydellisesti ja miehis-
t�, joka oli rentoutunut ja onnellinen y�n syv�n unen j�l-
keen, huomasi nauttivansa jopa avaruusannoksistaan.
Kaikki astronauttien ruoka oli pakattu muovisiin pussei-
hin sen vaaran v�ltt�miseksi, ett� irralliset "herkkupa-
lat" kelluisivat painottomina ymp�riins� hytiss� ja sotki-
sivat elint�rkeit� laitteita. Vaikka kiinte��kin ruokaa o-
li, kuten katkaravut ja keksit, valtaosa ruoasta oli jou-
hoina, johon oli lis�tt�v� pussillinen vett� ja sitten se-
koitettava. Syntynyt liemi imettiin pillill�.
Kuten kaikki tuntemattomaan uskaltautuneet tutkijat, ast-
ronautitkin pitiv�t vahtia y�n l�pi. Kahden miehen nukkues-
sa kevyiss� verkkomakuupusseissaan kolmas torkkui kuulok-
keet korvillaan valmiina keskiy�n juttutuokioon Houstonin
kanssa. Mutta lennonvalvonta pysyi melkein hiljaa, sill�
se tahtoi miehist�n saapuvan Kuuhun t�ysin rentoutuneena
ja fyysisesti huippukunnossa.
Avaruusaluksella ei ollut en�� "ylim��r�ist�" k�ytt�voi-
maa, ja sen rataan vaikutti kolme vetovoimaa; Aurinko,
Kuu ja Maa. Kahden ensimm�isen lentop�iv�n aikana Maa oli
voimakkain kiskoen Apolloa, kunnes sen 11 kilometrin sekun-
tivauhti hidastui noin 1,5 kilometriin sekunnissa. Kun se
ohitti puoliv�lin torstaina ilt�p�iv�ll�, kahden muun tai-
vaankappaleen vetovoima sai vallan ja Armstrongin tarkkaile-
ma nopeusmittari alkoi j�lleen n�ytt�� kasvavaa vauhtia.
My�hemmin samana p�iv�n� ja taas perjantaina Maan televi-
siokatselijoille tarjottiin loistavia n�kymi� omasta pla-
neetastaan Apollo 11:n v�litt�min�. Er��ss� kohtaa leikki-
mielinen Collins p��tti tuottaa katsojille hieman huimaus-
ta. H�n py�r�ytti televisiokameraa 180 astetta sanoen: "-
No niin, hyv�t ihmiset, pit�k�� tiukasti kiinni hatustan-
ne. Aion k��nt�� teid�t yl�salaisin!"
Vietetty��n kolmannen "y�ns�" avaruudessa miehist� tuli
j�lleen vakavia astronautteja. Koska Kuu suojasi avaruusa-
lusta Auringolta, he pys�yttiv�t Apollon py�rimisliikkeen
ja k��nsiv�t aluksen ymp�ri saadakseen tavoitteensa ensi
kertaa l�hikuvaan. Kuu n�ytti pikemminkin pelottavalta
kuin kauniilta. Tavoitellen hermostuneena huumoria Arm-
strong sanoi: "Se on matkan hinnan arvoinen n�ky." Collins
luonnehti sit� "el�m�ns� kunnioitusta her�tt�vimm�ksi pal-
loksi". Suunnaton, h�m�r�, kallioinen, auringonvalon ke-
h�n ymp�r�im� Kuu n�ytti k�sin kosketeltavalta. Avaruusa-
lus kiihdytti tasaisesti vauhtiaan ja jatkaisi n�in, kun-
nes siirtyisi Kuuta kiert�v�lle radalle varhain seuraavana
iltap�iv�n�. Sen j�lkeen jarruraketit palaisivat kuuden mi-
nuutin ajan hidastaen Apollon vauhtia kylliksi, jotta Kuu
pystyisi vet�m��n sen radalleen.
"Apollo 11, t�m� on Houston", sanoi lennonvalvonnan ��ni
hieman kello 13 j�lkeen, kun avaruusalus kiiti yli Kuun va-
semman puoleisen kyljen. "Kaikki n�ytt�� toimivan hyvin
Kuun taakse ment�ess�. N�emme teid�t taas toisella puolel-
la." N�ihin sanoihin katkesi astronauttien radioyhteys maa-
palloon. Kuuta kiert�v�lle radalle siirtyminen oli ajoitet-
tu tapahtuvaksi kello 13.22, ja jollei jarrutusraketti syt-
tyisi, Houston ei voisi tehd� mit��n est��kseen astronaut-
teja katoamasta ulkoavaruuteen.
Sekunnin tarkkuudella Apollon suuri moottori her�si el�-
m��n. Se jylisi kuusi minuuttia ohjaten avaruusaluksen ra-
dalle, jonka l�hin piste oli 114 ja kaukaisin 313 kilomet-
rin p��ss� Kuun pinnasta. Vajaat puoli tuntia my�hemmin A-
pollo siirtyi Kuun oikealle puolelle, ja Collins kykeni
vastaamaan lennonvalvonnan levottomiin kutsuihin.
HOUSTON: "Apollo 11, t��ll� Houston. Mit� kuuluu?" COL-
LINS: "Kuulemme teid�t selv�sti, Houston." HOUSTON: "Hyv�
on... Voisitteko toistaa raportin rakettimoottorin k�yt�s-
t�?" COLLINS: "Se oli kuin - se oli t�ydellinen."
Maailma heng�hti helpottuneena. Mutta astronautit, joil-
la oli edess��n sekunnilleen nelj�n tunnin p��st� viel�
vaativampi siirtymisvaihe alemmalle radalle, eliv�t yh�
j�nnityksess�. Tuo rakettimoottorin k�ytt�, jonka tarkoi-
tuksena oli siirt�� heid�t l�hes py�re�lle radalle l�hem-
m�ksi Kuuta oli, kuten Aldrin my�hemmin kertoi, "��rimm�i-
sen t�rke�... Se oli teht�v� t�sm�lleen oikeassa paikassa-
ja t�sm�lleen oikeaan aikaan. Jos odottaisimme niinkin v�-
h�n kuin kaksi sekuntia liian kauan, t�rm�isimme Kuun toi-
seen puoleen." Mutta vaihe 2 tapahtui sekunnin murto-o-
san tarkkuudella, ja avaruusalus laskeutui 97 kilometrin
korkeuteen. Astronautit n�kiv�t alapuolellaan ep�tasai-
sen, kraatereita t�ynn� olevan hedelm�tt�m�n, kuivan, il-
mattoman ja v�ritt�m�n maiseman, joka odotti ensimm�ist�
ihmisjalan painallusta.
"IHMISKUNNALLE J�TTIL�ISM�INEN HARPPAUS":
APOLLO 11 LASKEUTUU KUUHUN
Osa 3: LASKU
Lauantai muuttui sunnuntaiksi 20. hein�kuuta - suunnitel-
luksi laskeutumisp�iv�ksi - ja kolme miest� vaipui uneen.
Apollo 11 jatkoi kulkuaan avaruuden l�pi siirtyen Kuun p�i-
v�st� Kuun y�h�n ja j�lleen takaisin tunnin v�lein. Arm-
strong oli peitt�nyt hytin ikkunat, jotta Kuun kirkas, h�i-
k�isev� valo ja Maan valon pehme�mm�t s�teet eiv�t h�iritsi-
si miehist�n unta.
"Apollo 11, Apollo 11, 'Musta ryhm�' toivottaa hyv�� huo-
menta." Uniselta Collinsilta meni 20 sekuntia mikrofonin
napin l�yt�miseen ja vastaamiseen: "Hyv�� huomenta, Hous-
ton... Te kaverit her��tte aikaisin." "Kyll�...", lennon-
valvonta vastasi iloisesti, "te taisitte vedell� hirsi� oi-
kein perusteellisesti."
V�syneet astronautit s�iv�t aamiaisen ja joivat pussilli-
sen haaleaa kahvia. Sitten oli aika pukeutua avaruusa-
suun. Aldrin ja Armstrong pukivat ylleen nestej��hdyte-
tyt, putkimaiset alusasut, ahtautuivat j�ykkiin avaruuspu-
kuihinsa, kiristiv�t kyp�r�ns� ja kiinnittiv�t hihnoilla
kantamukset selk��ns�. Armstrong oli ensimm�isen� valmis
ja ry�mi telakointiluukun l�pi kuumoduliin. Collins aut-
toi ty�nt�m�ll� heit� kuin kahta suurta pesus�kki� pyykki-
koneeseen. Sitten Collins sulki luukut ja sanoi radion
kautta: "Ottakaahan rauhallisesti Kuun pinnalla." H�n n�-
p�ytti katkaisijaa ja kuumoduli alkoi kellua poisp�in me-
tallip��llys auringossa kimaltaen. "Kotkalla (Eagle) on
siivet!" Aldrin huusi voitonriemuisesti. Kello oli 13.47
hein�kuun 20. p�iv�n� 1969.
Columbia ja Eagle erosivat Kuun takana. Ilmestyess��n j�l-
leen n�kyviin ne olivat yh� l�hell� toisiaan. Kadotessaan
uudelleen Kuun taakse, Collins sytytti erotusraketin ja li-
s�si alusten v�limatkan 335 metriksi. Kahdeksan minuuttia
my�hemmin kuumodulin laskeutumisraketti syttyi ja alkoi kul-
jettaa Aldrinia ja Armstrongia tasaisesti alasp�in laskeu-
tumispaikkaa kohti. Se oli suuri, paljas tasanko nimelt�
Mare Tranquillitatis, Rauhallisuuden meri, joksi er�s ita-
lialainen jesuiitta-astronomi oli sen ristinyt 1651.
Kiinnitettyin� hihnoilla hytin sein��n seisovaan asen-
toon astronautit saivat v�hitellen "painoa" Kuun vetovoi-
man kasvaessa. Aldrin, joka huusi koko ajan tietokoneen
n�ytt�laitteen lukuja komentajalle, arveli ett� h�n var-
maankin kuullosti "lavertelevalta harakalta" h�mmentyneis-
t� kuuntelijoista Maan p��ll�. Armstrong oli laitteita
tarkkaillessaan tavanomaisen vaitelias. H�nen pulssinsa
hakkasi kuitenkin 156 ly�nti� minuutissa - kaksinkertai-
nen m��r� normaaliin verrattuna.
�kki� syttyi keltainen valo ja Armstrongin tyyni ��ni il-
moitti "12 02, 12 02". Apollo-ohjelman miljoonista luvuis-
ta n�m� olivat ne, joita lennonvalvonta v�hiten toivoi kuu-
levansa: "12 02" oli h�lytyskoodi, joka merkitsi, ett� tie-
tokone piti laskeutumisteht�v�� liian suurena rasituksena
miehille.
Muutaman sekunnin ep�r�innin j�lkeen Houstonin lennontark-
kailijat arvioivat, ett� ongelma poistuisi itsest��n elekt-
ronisesti ja Armstrongille annettiin laskeutumislupa. Eag-
le toimi t�ydellisesti. Ohutjalkaisen aluksen laskeutumis-
vauhti oli 40 metri� sekunnissa. Matkaa Kuuhun oli nyt
vain 1500 metri�. Armstrong tarkkaili Kuun pintaa ja pe-
l�styi sit� maastoa, johon tietokone oli heit� johtamas-
sa. "... Olimme aivan varmoja, ett� laskumme menisi hie-
man 'pitk�ksi' (eli ihanteellisen laskeutumispaikan o-
hi)... Pudottuamme 300 metriin oli aivan ilmeist�, ett� a-
lus yritti laskeutua kivikkoiselle kent�lle... Noiden loh-
kareiden koko h�mm�stytti minua. Jotkut niist� olivat jo-
pa auton kokoisia. N�ytti lis�ksi kuin olisimme tulleet
niiden p��lle melko lujaa."
Mutta viile�n harkitusti Armstrong kurkottautui tietoko-
neen ��reen ja kumosi sen m��r�ykset. Kun matkaa oli en��
150 metri�, h�n itse alkoi ohjata avaruusalusta ja siirsi
sen tasaiselle alueelle lohkareiden taakse. Houston varoit-
ti h�nt� kiireesti, ett� polttoainetta oli j�ljell� en��
60 sekunniksi. Jos se loppuisi ennen laskeutumista, Eag-
le r�s�ht�isi mille tahansa alla olevalle kalliolle. Ald-
rin jatkoi v�limatkan ja kulmien luettelemista. "12 metri-
�, alas kaksi ja puoli. Nousee hieman p�ly�, 9 metri�, kak-
si ja puoli alas. Heikko varjo... Ajaudutaan hieman oikeal-
le." Mutta polttoaine kului - vain 30 sekunnin verran o-
li j�ljell� - ja Eagle leijaili yh� harmaan tomupilven yl-
l�. Miljoonat radiokuuntelijat kaukaisella maapallolla pi-
d�tteliv�t henke��n. Mutta sitten Eaglen laskujalustat pai-
nuivat p�lyn l�pi ja tavoittivat Kuun pinnan. "Houston. Rau-
hallisuuden tukikohta t��ll�. Eagle on laskeutunut",
Armstrong kertoi.
Kello oli 16.17 sunnuntaina, 20. hein�kuuta 1969. Astro-
nauteilla ei ollut aikaa taputtaa toisiaan selk��n, ennen
kuin l�ht�laskenta aloitettiin h�t�nousun varalta. Jos maa-
asema, joka "tutki" kuumodulia potilastaan tarkastavan
l��k�rin lailla, toteaisi keskeytt�misen v�ltt�m�tt�m�ksi,
Armstrong m��r�tt�isiin k�ynnist�m��n nousuraketti heti
ja liittym��n Collinsiin Kuuta kiert�v�ll� radalla. Mut-
ta helpottuneena h�n kuuli Houstonin ilmoittavan, ett� Eag-
le voi pysy� Kuussa.
Neil Armstrong katseli Eaglen ikkunoista aluetta, jota
h�n pian tutkisi. Kolkko valonh�my ja sysimusta pimeys loi-
vat siihen aavemaisen kontrastin. Alueella oli joukko
kraattereita, jotka olivat halkaisijaltaan puolestatoista
viiteentoista metriin, joitakin harjuja ja et��ll� kukku-
la. Tasanko johon h�n oli laskeutunut, oli tuhansien pien-
ten kraattereiden arpeuttama.
Monimutkaisten paikanm��ritysten j�lkeen Armstrongin ja
Aldrinin piti ohjelman mukaan lev�t� nelj� tuntia, ennen
kuin he p��sisiv�t ulos Kuuta tutkimaan. Henkil�kohtaisis-
ta varusteistaan Aldrin nautti tilkkasen viini� ja leip��
er��nlaisena ehtoollisena Kuussa. H�n tunsi �killist� tar-
vetta olla yksin ja l�hetti viestin maahan: "Houston,
t��ll� puhuu kuumodulin pilotti. Pyyt�isin muutaman het-
ken hiljaisuutta. Haluaisin pyyt�� kaikkia kuuntelijoita
miss� he ovatkin ja keit� he ovatkin, miettim��n hetken
mieless��n viime tuntien tapahtumia ja kiitt�m��n omalla ta-
vallaan."
Armstrong olisi halunnut p��st� ulos. H�n kertoi: "...
pinta vaikutti hyvin l�mpim�lt� ja houkuttelevalta. Se
n�ytti mit� miellytt�vimm�lt� auringonottopaikalta." Astro-
nautit olivat liian kiihtyneit� nukkuakseen ja he pyysi-
v�t lupaa aloittaa historiallinen kuuk�vely kolme tuntia
aikaisemmin. Niinp� kello 22.51 Apollon komentaja laskettu-
aan ilman ulos kuumodulista avasi sen luukun ja ponnistau-
tui ulos. H�n laskeutui Eaglen tikapuita hitaasti, ettei
repisi pukunsa kangasta aluksen pist�v��n metalliosaan.
Menness��n h�n poisti linssinsuojuksen ulkopuolisesta tele-
visiokamerasta, ja katselijat, jotka t�h�n menness� eiv�t
olleet saaneet yht��n kuvallista raporttia pinnan tapahtu-
mista, n�kiv�t astronautin valmiina astumaan Kuuhun. Tik-
kaiden viimeinen piena oli l�hes metrin p��ss� maasta.
Armstrong ilmoitti: "Aion nyt astua pois kuumodulista." E-
p�selv� valkoinen hahmo vajosi yht� pehme�sti kuin sukelta-
ja valtameren pohjaa kohti. "Ihmiselle t�m� on pieni as-
kel", h�n sanoi koskettaessaan Kuuta, "ihmiskunnalle j�t-
til�ism�inen harppaus."
Kuunpinta tuntui pehme�lt� raudoitettujen saappaiden al-
la, mutta kun h�n koetti ottaa n�ytteit� maaper�st�, h�n
l�ysi vain kovaa kalliota. Pomppimalla kevyesti heikossa
painovoimassa (h�nen "maapainonsa" olisi ollut raskas puku
mukaanlukien 163 kiloa, t��ll� se oli vain 27 kiloa) h�-
nen oli hieman vaikea liikkua.
"Tuo n�ytt�� kauniilta, Neil", Aldrin sanoi odottaen k�r-
sim�tt�m�n� Eaglen hytiss�. "Siin� on omaa karua kauneut-
taan", Armstrong my�nsi. "Se muistuttaa paljon Yhdysvalto-
jen aavikoita." V�litetty��n muutamia geologisia havainto-
ja Houstoniin h�n kutsui toverinsa liittym��n seuraan. "-
Kaunista. Kaunista!" toisteli Aldrin katsellen haltioitunee-
na ymp�rilleen. My�hemmin h�n tunnusti olleensa kananli-
halla saappaidensa koskettaessa Kuuta. "Minuun vaikutti e-
rityisesti varjojen pimeys ja aution maan v�linen yhteys.
V�rit vaihtelivat p�lynharmaasta vaaleaan kullanruskeaan
ja olivat samanlaiset yll�tt�v�� poikkeusta lukuunottamat-
ta: meid�n kuumodulimme, joka loisti kirkkaasti muuten v�-
ritt�m�ss� maisemassa mustine, hopeisine ja kirkkaan orans-
sisine v�reineen. Olin n�hnyt Neilin puvun tuhansia kerto-
ja aikaisemmin, mutta Kuussa sen ep�luonnollinen valkoi-
suus tuntui tavattoman hohtavalta, erilaiselta kuin mi-
k��n ennen n�kem�ni valkoinen."
Molempia miehi� vieh�tti Kuun jauhomainen pinta. Koska il-
maa ei ollut, heid�n k�velless��n hiekkajyv�set lensiv�t
suoraan yl�s ja putosivat alas taidokkaiksi kuvioiksi. "Ei-
k� t�m� ole hauskaa?" Armstrong sanoi kuulostaen pikemmin-
kin pienelt� pojalta kuin toistaiseksi karuimman seudun tut-
kijalta.
Kannettavat ilmastointilaitteet viilensiv�t astronautte-
ja heid�n loikkiessaan kengurun tavoin suorittamassa tutki-
musohjelmaa. He pystyttiv�t seismografin rekister�im��n
Kuun t�r�htelyj�, laserheijastimen mittaamaan Maan ja
Kuun et�isyytt� ja laitteen mittaamaan aurinkotuulta. He ke-
r�siv�t my�s geologisia n�ytteit� ja vasaroivat Yhdysval-
tain lipun kovaan maaper��n. Se pysyi pystyss� vain nipin
napin ja "lepatti kuvitellussa tuulenpuuskassa" (lippu o-
li tuettu metallilangalla). Miehet pys�htyiv�t tervehti-
m��n sit� juhlallisesti.
Huolimatta Kuun pienest� painovoimasta he huomasivat v�sy-
v�ns� nopeasti. Armstrong oli viett�nyt kaksi tuntia ja
20 minuuttia ulkona, Aldrin noin kaksi tuntia. Luotuaan
viimeisen katseen Kuun maisemaan he nousivat kuumoduliin.
V�synein� he sulkeutuivat alukseen ja lep�iliv�t p�lyisis-
s� avaruuspuvuissaan, mutta huomasivat nukkumisen olevan
vaikeaa. Collins nukkui makeasti Columbian tilavassa hytis-
s� 97 kilometri� heid�n yl�puolellaan.
Selitt�m�t�n pelko, joka ep�ilem�tt� h�iritsi Neil Armst-
rongin ja Buzz Aldrinin lepoa, poistui kello 13.54 seuraa-
vana p�iv�n�, maanantaina. T�sm�lleen ajallaan Eaglen nou-
suraketti syttyi, ja pieni kapseli alkoi nousta j�tt�en h�-
m�h�kkijalkaisen laskeutumisosan Kuun pinnalle pysyv�ksi
muistoksi. Siihen oli kiinnitetty laatta, johon oli kaiver-
rettu kolmen astronautin ja presidentti Richard M. Nixo-
nin nimi sek� viesti, joka kuului: "T��ll� miehet Maa-pla-
neetalta ensimm�isen kerran laskeutuivat Kuuhun hein�kuus-
sa 1969 jKr. Tulimme rauhallisin aikein koko ihmiskunnan
puolesta." Kun Aldrin oli paljastanut laatan, h�n mietti,
milloin ihminen seuraavan kerran n�kisi nuo sanat. Eagle
nousi radalleen ja kohtasi virheett�m�sti Columbian ja pa-
luu Maahan alkoi 195 tuntia ja 18 minuuttia l�hd�st�, puo-
li minuuttia aikataulusta edell�.
TEKSTIL�HTEET
First on the Moon: A Voyage with Neil Armstrong, Michael
Collins and Edwin E. Aldrin, Jr. Written with Gene Farmer
and Dora Jane Hamblin. Copyright 1970 by Little, Brown &
Co. Pub. in the U.K. by Michael Joseph, Ltd.
Carrying the Fire by Michael Collins. Reprinted with
permission of Farrar, Straus & Giroux, Inc.
Return to Earth by Col. Edwin E. "Buzz" Aldrin with Wayne
Warga. Copyright 1973 by Aldrin-Warga Associates. Reprinted
by permission of Random House, Inc.
Appointment on the Moon by Richard Lewis. The Viking Press,
1969.