SATURNUKSEN SUUREN VALKOISEN PILKUN METS�STYS
Viime vuoden syyskuun alkup{ivin{ ilmestyi Saturnuksen pinnalle
outo t{pl{: suuri valkoinen pilkku, joka her{tti suurta kiinnostus-
ta t{htitieteilij|iden keskuudessa. Nyt lokakuun alussa sitten ai-
heesta julkaistiin arvostetussa brittil{isess{ tiedelehdess{ Natu-
ressa ensimm{inen artikkeli, jonka tekij|in{ olivat mm. Francis Co-
las, Charles Legatieu ja Pierre Lac. He tekiv{t kaikki havaintoja
Pic du Midin observatoriossa Ranskan Pyreneill{ tuolloin vuosi sit-
ten, ja kuin sattuman kaupalla olin my|s itse tuolloin havaitsemas-
sa Saturnusta er{{ll{ pienemm{ll{ putkella aivan mainittujen herro-
jen naapurissa ja jopa heid{n seurassaankin. Tuo artikkeli siis
siivitti ajatukset vuoden taakse, marraskuun toiseen viikkoon
1990. T{m{ on Saturnuksen suuren valkoisen pilkun mets{stys.
Pic du Midi on maailman ensimm{inen korkean paikan observatorio
ja ainoa laatuaan Euroopan mantereella. T{m{n vuoksi Pic ei kaikil-
ta osin t{yt{ nykyajan vaatimuksia, sill{ siell{ ei ole kaikkia
muualla normaaleita mukavuuksia. Se sijaitsee liian l{hell{ valoi-
sia taivaita, ja sinne on hankala p{{st{ sill{ sen liikenneyhtey-
det suunniteltiin siihen aikaan kun aasi oli paras tapa liikkua
vuoristossa. Matka yl|s 2800 metrin korkeuteen viekin edelleen puo-
lisentoista tuntia, sill{ sen taittamiseen k{ytet{{n ensin nelive-
toista pikkubussia ja sen j{lkeen kahta k|ysirataa. Lumi peitt{{
vuorenhuiput keskim{{rin syyskuusta kes{kuuhun, jolloin k|ysirata
on ainoa p{{sykeino yl|s. Mutta muutamana kes{kuukautena tie on au-
ki yl|s saakka, ja autolla p{{see 300 metrin p{{h{n observatorios-
ta. Tosin tuo 300 metri{ on ero korkeussuunnassa, joten lopputai-
val t{ytyy nousta rahtihissill{ tai k{vell{ pitk{{ polkua pitkin.
Ja talvella kun k|ysirata huolletaan tai se on rikki, t{ytyy tur-
vautua helikopteriin. Ja jos tuuli on liian kova sillekin, on Pic
eristyksiss{ muusta maailmasta. Pic du Midi ei siksi ole vain obser-
vatorio, vaan my|s seikkailu.
Tosin tavalliselle suomalaispulliaisellekin jo normaali matka Pic
du Midille on varsin eksoottinen, sill{ automatka p{{ttyy talvisin
noin kilometrin korkeuteen. Sielt{ noustaan k{yt|st{ poistetulla
turistihissill{ l{hes 2000 metrin korkeuteen, josta viimeinen 800-
metrinen matka yl|sp{in taittuu observatorion omalla k|ysiradal-
la, v{lill{ vuorenhuippuja viilt{en, v{lill{ kilometrin korkeudes-
sa laakson yl{puolella roikkuen. Usein k|ysirata kulkee suureksi
osaksi pilven sis{ll{, kunnes yht{kki{ pilvet j{{v{t alle, kirkas
auringonvalo tulvahtaa pieneen hyttiin ja edess{ ylh{{ll{ h{{m|t-
t{{ 100-vuotias linna puolitiess{ avaruuteen. Pic du Midin harmaa
kivest{ ja betonista tehty sein{ sek{ joukko valkoisten kaukoput-
kien kupuja piirtyy syv{nsinist{ taivasta vasten.
Arkinen ty|nteko Picill{ on historiallisista puitteista huolimat-
ta kuin miss{ muussa tahansa ammattilaisobservatoriossa, eli l{pi
y|n havaintoja tehneet t{htitieteilij{t torkkuvat huoneissaan, puu-
haavat kahvia ryyst{en tietokoneittensa {{ress{ tai lep{ilev{t muu-
ten vain. Jotkut eiv{t n{yt{ nukkuvan juuri lainkaan, ja mainitut
Saturnus-artikkelin tekij{t, Francis Colas, Charles Legatieu ja
Pierre Lac ovat juuri hyvi{ esimerkkej{ heist{. Kun saavuttuamme
Picille tapasin heid{t ensi kertaa, olivat he juuri k{sittelem{s-
s{ edellisen{ y|n{ saatuja kuvia - vain muutaman tunnin nukkumi-
sen j{lkeen. Niinp{ paksuihin villapaitoihin pukeutuneiden herro-
jen silmien alla oli mustat pussit, mutta silmist{ loisti sitten
adrenaliiniakin vahvempi innostus. Ja tuo salamyhk{inen innostus
tarttui toki meihin vastatulleisiinkin, joten j{timme huoneeseen
asettumisen tuonnemmaksi ja rynt{simme jo valmistelemaan ensimm{i-
sen y|n havaintoja.
Kaukoputkemme oli 60-senttinen peilikaukoputki, eli ammattilait-
teeksi kovin pieni mutta silti k{ytt|kelpoinen. Erikoisen hyv{n
laitteistosta teki sen CCD-kamera eli hyvin herkk{ elektroninen ka-
mera jonka avulla kuvia otetaan tietokoneen muistiin. Siksip{ em-
me joutuneet lutraamaan filminkehitteiden kanssa vaan sen sijaan
tuskailimme sitten erilaisten johtojen ja vipujen kanssa. Mutta
se oli vaivan v{{rtti, sill{ tulokset olivat mainioita. Saturnus
piirtyi y|n tultua kuvaruudulle tarkkana ja selv{n{, ja kuvan laa-
tua saatettiin viel{ parantaa my|hemmin kuvank{sittelyn avulla. L{-
pi y|n CCD-kameran j{{hdytyspumppu kierr{tti vett{ putkistossaan,
tyhji|pumppu imi ilmaa pois kamerasta ja tietokone piippaili iloise-
na hyvist{ tuloksista.
Saturnuksessa oli todellakin suuri valkoinen pilkku - tai oikeas-
taan se ei ollut en{{ mik{{n pilkku vaan suuri t{pl{ tai suuri vaa-
lea alue joka oli kooltaan jo l{hes puolet Saturnuksen halkaisijas-
ta. Eli vaikka Jupiterin punaista pilkkua tituleerataan usein suu-
reksi, niin se on varsin vaatimaton verrattuna tuohon valkoiseen
l{ikk{{n - varsinkin kun Saturnuksen kokoa verrataan sen kokoon.
Vaikka havaitsimme Patrick Martinezin kanssa Saturnusta pilkkui-
neen hyvin pienell{ putkellamme, onnistuivat herrat Colas, Lega-
tieu ja Lac luonnollisesti paljon paremmin suuremmalla kaukoputkel-
laan. Heid{n ty|v{lineen{{n oli nimitt{in samanlainen CCD-kamera
kuin meill{kin, mutta putki oli kooltaan l{hes kaksinkertainen eli
yhden metrin peiliteleskooppi. Lis{ksi sen optinen laatu oli pa-
rempi, sill{ tuo alunperin Kuun pinnan kartoitukseen tehty putki
sopii mainiosti planeettakuvaukseen.
Pic on muutenkin kuuluisa hyvist{ planeettakuvistaan, sill{ pai-
kan ilmavirtaukset ovat varsinkin silloin syksyll{ hyvin tasaisia.
Pic du Midi on ensimm{inen korkea vuori, johon Atlantilta sis{-
maahan puhaltava tuuli t|rm{{ ja siksi ilman v{reily on pient{ ja
kuvan resoluutio vastaavasti suuri.
Kun toinen p{iv{ Picill{ alkaa taittua kohti iltap{iv{{, alkaa
my|s p{ivitt{inen rutiini jo muotoutua. Valvotun y|n j{lkeen aamu-
sella kuuden maissa sy|d{{n v{h{n aamupalaa joka muuten on tarjolla
l{pi y|n, aamuyhdeks{{n saakka. Ja tuon aamupalan j{lkeen ehtii
hyvin ottaa parin tunnin torkut. T{m{n j{lkeen outo voima vet{{
tietokoneen {{reen tutkailemaan y|n saalista ja viilaamaan kuvia
paremmiksi tietotekniikan ja tilastotieteen yst{v{llisell{ avulla.
Lounas on puoli yksi, johon menness{ k|ysirata on tuonut taas uusia
kasvoja p|yt{{n ja vienyt mukanaan toisia. Keitti| on ranskalaiseen
tapaan hyvin laadukas Pic du Midill{, ja koska kuljetusongelmista
huolimatta on yl|s k{rr{tty hyv{{ ruokaa ja viini{ t{yden kolmen
ruokalajin tekemiseen, ei ole ihmek{{n ett{ lounaaseen uppoaa hel-
posti toista tuntia. Ja sen p{{lle on taas sitten hyv{ ottaa torkut
jotta iltap{iv{n voisi k{ytt{{ taas tietokoneen {{ress{ tai kauko-
putkea y|n koitoksiin valmistaessa. Kello ly| taas pian kuutta
jolloin on aika hivuttautua p|yt{{n josta irrottautuminen onnistuu
nopeimmillaankin vasta tunnin p{{st{. Ja silloin pimeys alkaa jo
laskeutua joten pienen heng{ht{misen j{lkeen koittaa taas uurastami-
sen aika.
Y|n pimein{ tunteina tietokone imee itseens{ kuvia ja havaitsi-
jat imev{t itseens{ kahvia. Ja koko ajan mieless{ poukkoilee kak-
si ajatusta: toivottavasti taivas pysyy selke{n{ jotta saataisiin
hyvi{ tuloksia, mutta samalla aivojen univelkaosasto toivoo tai-
vaalle paksua pilvikerrosta jotta edes yhten{ y|n{ saisi nukutuk-
si. Onneksi kuitenkin s{{ Picill{ on l{hes aina hyv{ joten univel-
kaa kertyy. Y| toisen j{lkeen mustat juovat silmien alla kasvavat
mutta my|s saalista tulee, diskettikaupalla kuvia. Kuvat ilmestyi-
v{t s{{nn|llisin v{liajoin kuvaruudulle, putken suuntausta tarken-
nettiin ja taivasta tarkkailtiin. Vaikka normaalisti kaikki sujui
l{hes aikataulumaisen tarkasti niin aina silloin t{ll|in nappasi ka-
mera erikoisen hyv{n kuvan josta innostuneena havaitsija saattoi
vahingossa t|n{ist{ suuntausvipua ja putki piti taas suunnata sit-
ten uudelleen.
Ty|skentely Pic du Midin kaltaisella observatoriolla on hyvin
mielenkiintoista mutta rasittavaa. Onneksi kuitenkin t{htitieteili-
j{t tekev{t ty|t{{n normaalisti jokseenkin tavalliseen tapaan, ja
niinp{ tuo Naturessa ollut juttu Saturnuksen valkoisesta l{isk{st{
on syntynyt valtaosin muualla kuin vuorenhuipulla. Niinp{ viikon
uurastuksen j{lkeen laskeuduimme mekin takaisin maan pinnalle ja
voimme nyt tutkia tarkemmin mik{ ihme tuo Saturnuksen l{isk{ oi-
kein oli.
T{h{n saakka Saturnuksen pinnalla on ollut n{it{ pilkkuja h{mm{s-
tytt{v{n tarkasti noin 30 vuoden v{lein, eli 1876, 1903, 1933 ja
1960. Saturnuksen kiertoaika Auringon ymp{ri on 29,5 vuotta joten
n{ill{ kahdella asialla saattaa olla jotain tekemist{ toistensa
kanssa. T{ss{ ei sin{ns{ ole mit{{n uutta sill{ t{m{n perusteella
espanjalainen Antonio Sanchzes Labega ennusti jo vuonna -89 ett{
pilkku saattaa olla taas tulossa ja siksi Pic du Midill{ alettiin
seurata asiaa kaiken muun ohella kes{ll{ -90.
Sitten, syyskuun 25. p{iv{n{ ilmestyikin Saturnuksen muuten niin
tasaisen harmaaseen raitapintaan kirkas pilkku joka alkoi kehitty{
nopeasti. 1.10. tuo pilkku oli reunoiltaan hieman usvamainen el-
lipsi ja sen koko oli 18 600 km X 26 300 km. Seuraavana p{iv{n{
se alkoi jakautua kahteen osaan siten ett{ 5.10. se oli jo selv{s-
ti kaksiosainen ja samalla sen kirkkaus alkoi heiket{. T{m{ ilmake-
h{n h{iri| oli tuolloin pituudeltaan ekvaattoritasossa n. 95 000
km eli l{hes puolet. Lokakuun kuluessa normaalia kirkkaampi pilvi-
verho levitt{ytyi koko pohjoisen ekvaattorivy|n alueella ja kaksi-
osainen, edelleen kirkas l{isk{ sai seurakseen muutamia pieni{ vaa-
leita pilkkuja. 2.11. l|ydettiin uusi kirkas pilkku joka oli nyt
ekvaattorin etel{puolella ja sen lis{ksi pitkin marraskuuta ilmes-
tyi esiin useita vaaleita ja tummia pieni{ pilkkuja. Joulukuulle
tultaessa oli koko Saturnuksen ekvaattorialue vaalean pilviverhon
peitt{m{ alue jossa oli tummia ja vaaleita pilkkuja sek{ jokunen
aaltoileva raita. Joulukuussa ekvaattoriraidat alkoivat sitten pa-
lautua normaaliksi ja vaalea v{ri v{heni. Silti pieni{ pilkkuja
oli sotkemassa koko ajan raitojen muotoutumista, mink{ vuoksi Satur-
nuksen pinta muistutti kovasti Jupiterin pintaa. Siell{h{n ekvaat-
torin tienoot ovat koko ajan liikkeess{. My|s vuosien 1903 ja -33
havainnot Saturnuksen pilkuista kertovat samanlaisista voimakkais-
ta muutoksista ekvaattoriv|iss{ ennenkuin ne sitten palautuivat nor-
maaleiksi.
Francis Colasin, Charles Legatieun ja Pierre Lacin artikkelin mu-
kaan syyp{{ t{h{n h{iri||n Saturnuksen ilmakeh{ss{ on mit{ todenn{-
k|isimmin ollut ep{normaali kaasun liike pystysuorassa suunnassa.
Sen vuoksi ilmakeh{n alemmista osista nousi pintakerroksiin esim.
ammoniakkia tai vaikkapa vett{ joka sitten j{{tyi kiteiksi. N{in
pinnalle syntyi vaalea alue joka heijasti suuren osan Auringon va-
loa ja n{in ollen siten viilensi pintaa joka Auringon l{heisyyden
vuoksi oli jo normaalia l{mpim{mpi. Saturnushan l{hestyi juuri
tuolloin apheliaan ja Auringon aktiivisuusmaksimi nosti l{mp|ti-
laa osaltaan ep{normaalin suureksi. L{mp|tilaerot saivat sitten ai-
kaan voimakkaita tuulia jotka sotkivat osaltaan kidepilve{. Kunhan
pilvi oli sitten laajentunut tarpeeksi, tasaantui pinnan s{teilyn-
heijastuskyky eli albedo ja osa kiteist{ putosi takaisin syvemm{l-
le. Niin samalla sitten l{mp|tilaerot ja edelleen tuulet rauhoit-
tuivat ja tilanne alkoi tasaantua. Nyt sitten alamme olla taas jok-
seenkin normaalissa tilanteessa kun Saturnus n{ytt{{ silt{ milt{
se on n{ytt{nyt ennenkin.
Pic du Midi ei kuitenkaan ole rauhoittunut paljoakaan vaikka sen
johtaja Michel Blanc valitti juuri elokuussa kuinka monissa pii-
reiss{ suunnitellaan koko observatorion lopettamista. Onhan se to-
ki vanhentunut mutta edelleen hyvin kykenev{ huipputason tutkimuk-
seen kuten t{m{ Saturnusjuttu osoitti.
(Jari M{kinen)