Koska tiedossani ei edelleenk��n ole enemp�� pelej�, en edes yrit� esitt�� mit��n syv�llist� teoriaa. Olen vain koonnut nelj� peli�ni, jotka kaikki ovat muunnelmia tavallisesta jatkosta 3. -dxe4 4. Rc3 Rf6 5. f3 exf3 6. Rxf3. Analyyseihini olen yritt�nyt valita vain ter�vimm�t jatkot - toivottavasti gambiittien yst�v�t l�yt�v�t niist� uusia ideoita. Olen pelannut DDG:t� sadoissa pikapeleiss�, mutta my�s pitkiss� peleiss� se on osoittautunut yll�tt�v�n hyv�ksi.
Siirron 3. c4 ansiosta valkea saa rakennettua patterin Lc2-Dd3, jolla voi hy�k�t� h7:��n, jos musta erehtyy linnoittumaan lyhyesti. Jos musta pelaa c5, valkea voi yleens� edet� d5:een. Nimenomaan c4 tekee DDG:st� omaper�isen; muuten ideat ovat hyvin samankaltaisia esimerkiksi Blackmar-Diemerin gambiitin (1. d4 d5 2. e4) kanssa. Kun musta on ly�nyt dxe4, valkea pelaa f3, jonka tarkoituksena on avata f-linja, jotta lyhyen linnoituksen j�lkeen valkean torni on valmiina hy�kk�ykseen. Jos musta pelaa l�hetin b4:��n, valkea saa l�hes poikkeuksetta l�hettiparin, mink� j�lkeen Lg5 kiinnitt�� ratkaisevasti ratsun f6:ssa. Lyhyesti DDG:n vieh�tys perustuu samaan kuin muidenkin gambiittien: ter�viin mattihy�kk�yksiin ja olemattomiin loppupeleihin.
T�m� on harvinainen DDG, koska valkea vaihtaa daamit saadakseen
paremman keskipelin - onneksi loppu tulee kuitenkin pian. T�m� on
ensimm�inen seloturnauksessa pelaamani DDG, ja se julkaistiin ilman
kommentteja Suomen Shakissa kes�ll� 1991.
Jyrki Heikkinen - Pasi Korhonen,
Vantaa 1991.
DDG:n p��muunnelmana pid�n Lb4:n j�lkeen pelattua a3:a. T�m� peli
on samasta turnauksesta kuin edellinen.
Jyrki Heikkinen - Matti Pulli,
Vantaa 1991.
T�ss� peliss� musta voittaa my�s d-sotilaan ja linnoittuu
daamisivustalle.
Jyrki Heikkinen - Tero Kokkila,
Espoo 1991.
T�m� artikkeli on supistettu suomennos Blackmar-Diemer Gambit World -lehden numerossa 5/95 julkaistavasta artikkelistani In Diemer Zones and the Temple of Duhm.